Aloitin keväällä työt osakkaana helsinkiläisessä hoiva-alan yrityksessä ja muutaman kuukauden aikana minulle on avautunut jonkinlainen kuva siitä missä tilassa ikääntyneiden ihmisten hoito, palvelut ja pärjääminen ovat Suomessa. Toki asia oli tullut aiemmin tutuksi oman nyt jo 94-vuotiaan muistisairaan äitini myötä.
Suomessa on paljon hyvää tekemistä niin kunnallisella kuin yksityisellä puolella, mutta se, mikä tässä lyhyessä ajassa on eniten kiinnittänyt huomiota, on oman tilansa ja palveluiden tarpeen myöntämisen vaikeus.
Suomessa elää jostain syystä vahvasti uskomus siitä, että kaikki pitää tehdä alusta loppuun saakka itse. On ollut järkyttävä huomata, että jotkut meistä siirtyvät ajasta iäisyyteen vain oman ylpeytensä, vanhojen uskomusten ja itsepäisyytensä vuoksi. Pyydetään apua ja ostetaan palveluita vasta siinä vaiheessa, kun usein on jo liian myöhäistä. Vanha auto muistetaan huoltaa ja korjauttaa säännöllisesti, mutta itsestä tai kumppanista ei ole niin väliä.
Aikainen reagointi säästää kaikkien voimia ja mahdollistaa seniorin pidemmän asumisen omassa kodissaan. Liikkeelle voi lähteä pienemmällä, vaikka siivous- ja ulkoiluavulla. Myöhemmin voidaan tarvita apua siihen, että ikääntynyt ihminen muistaa syödä ja ottaa lääkkeensä säännöllisesti.
Vuosaaressa joka viides asukas on tilastojen mukaan ikääntynyt eli 65 vuotta. Toimintakykyyn perustuva ikääntymiskäsitys määrittää vanhuuden alkavaksi kuitenkin vasta 75 vuoden iässä, mutta heitäkin Vuosaaren asukkaista on yli 10 prosenttia.
Ennaltaehkäisevä terveydenhuolto on merkittävä asia yksilön kannalta, mutta se on sitä myös yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti. Erityisesti nyt kesän ja helteiden keskellä on tärkeää, että pidämme huolta itsestämme ja ikääntyneistä läheisistämme.
Pekka Pirkkala
