Vuosaaren luonto -palstalla tutustutaan Vuosaaren luontoon.
Haavankeltajäkälää esiintyy lähes kaikissa ikääntyneissä haavoissa Vuosaaressa.
Epifyytit ovat päällyskasveja, jotka saavat kosteutta ja ravinteita ilmasta. Haavankeltajäkälä (Xanthoria parietina) on hyvin yleinen emäksisen maan tai kasvin suosija. Se viihtyy myös betonipinnoilla, mutta niissähän onkin emäksistä kalkkia tai sementtiä. Perisuomalaisista puista haapa on suosituin. Tammet, jalavat ja muilla etelämpänä esiintyvillä lajeilla keltajäkälät ovat yleisiä.
Jäkälät eivät ole erillinen eliöryhmä, vaan ne muodostuvat sienen ja levän symbioosista. Symbioosissa molemmat osapuolet hyötyvät tai eivät mykoritsasienten tavoin tule toimeen ilman toista. Yhtä kaikki, jäkäliköt ovat kauniita. On naavoja, luppoja, hirvenjäkäliä ja poronpallerojäkäliä, joita muun muassa hautaseppeleissä käytetään. Hailuoto oli maailman ykkönen jäkälän tuotannossa kukkakaupoille. Paikallinen väestö sai kaivattua lisätuloa jäkälistä.
Jäkälät kestävät hyvin kuivuutta. Ne eivät kuole kuivuuteen putkilokasvien, kuten päivänkakkaroitten ja kissankellojen tavoin, vaan imevät itseensä kosteuden ilmasta ja jatkavat elämäänsä. Haavankeltajäkälällä kasvu on hidasta, millimetri pari vuodessa. Hirvenjäkälillä jopa kymmenen senttiä vuodessa ja arktisen seudun jäkälillä millin sadasosia. Näin jäkälät voivat olla tuhatvuotisia, ja esimerkiksi hautaröykkiöiden ikä lasketaankin jäkälistä.
Jäkälät eivät kestä tallomista, ja koska kasvu on hidasta, kulku pitäisi ohjata polkuja tai pitkospuita pitkin. Kallahdenharjulla niin on tehtykin. Jäkälät kestävät huonosti ilmansaasteita, varsinkin lupot ja naavat. Keltajäkälät ja sormipaisukarve kuusen oksistossa eivät ole niin herkkiä. Joulukuusikaupassa sormipaisukarve tuo lisätuloa, mutta ne puuthan ovat pääsääntöisesti istutuspuita. Sammal- ja jäkälämaailma on oma kaunis ja mielenkiintoinen maailmansa.
Markku Piipponen
