Vuosaaren luonto -palstalla tutustutaan Vuosaaren luontoon.
Kallionauhus on parhaita perhoskasveja, mutta kotimaisista myös päivänkakkarat kelpaavat hyvin. Ylävasemmalla yksi ohdakeperhonen, ehkä maailman laajimmalle levinnyt päiväperhonen.
Voi tuntua perhosten vaeltamisen olevan mahdotonta. Hennot perhoset voivat lähteä vaeltamaan Pohjois-Afrikasta ja päätyvän vaikka Huippuvuorille. Ei toki yhtenä sukupolvena, mutta kuoriuduttuaan koteloistaan jatkavat lentoaan aina vaan pohjoiseen.
Pisimmän matkan vaeltaa ohdakeperhonen (Vanessa cardui), joka ei pysty talvehtimaan Alppien pohjoispuolella. Myös lähisukulainen amiraali (Vanessa atalanta) vaeltaa suurin joukoin joinakin vuosina maahamme. Pienempiä vaelluksia on monella perhosella, esimerkiksi kaaliperhosella.
Kaikki valkoiset perhoset eivät ole kaaliperhosia. On lanttu-, nauris- ja virnaperhosia, jotka talvehtivat Suomessa. Itse asiassa kaaliperhonen on melko harvinainen. Puutarhojen kukilla vierailevat myös tutut nokkos- ja neitoperhoset. Neitoperhonen oli 1970-luvulla vielä suurharvinaisuus. Nyt lajia tavataan yleisenä eteläiseen Lappiin saakka.
Yöperhosia tavataan vuosittain uusina lajeina enemmänkin. Niitä on vain vaikeampi havaita. Amiraaliperhosilla on tavattu myös paluumuuttoa syksyisin. Monet perhostoukat ovat nokkosen syöjiä, joten niillä esiintyy ajoittain suolistosairauksia, kuten histamiineja ja happoja. Näin kannan romahdettua se uusiutuu seuraavana vuonna.
Vierasperäiset puutarhakukat, kuten kallionauhus Kiinasta ja Japanista ovat erinomaisia perhoskasveja puutarhaan. Nykyään kun rakennellaan ”pikku koteja” niin pörriäisille kuin muillekin luontokappaleille.
Kaikkien eliölajien laajentumispyrkimys on ”normaalia”. Luonnon tasapaino säätelee reviirit ja rajat.
Markku Piipponen
