Näyttelijä Anastasia Trizna.
Olemme viihtyisässä, hieman vanhanaikaisessa olohuoneessa – antiikkihuonekaluja, tauluja seinillä, posliiniastioita ja paljon kirjoja. Nuoren, urheilullisen naisen hahmo, joka istuu minua vastapäätä, on yhtä aikaa sopusoinnussa ja ristiriidassa kotinsa ympäristön kanssa. Hänen nimensä on Anastasia Trizna, ja hänen hämmästyttävä taiteellinen polkunsa yhdistää näyttelijäntyön, jazzlaulajan uran, tuottajan työn, näyttämötaistelujen kouluttamisen, stunt-työn sekä läheisyyskohtauksien (intimacy) ohjaamisen.
Myönnän, etten ole aiemmin tavannut näin monipuolista näyttelijää. Trizna nauraa.
– Urani on kuin palapeli, mutta jokainen uusi taito, jonka opin, syventää kaikkia muita. Esimerkiksi mikään ei opeta keskinäistä huolenpitoa niin kuin näyttämötaistelujen koreografiointi. Ja Suomessa vielä uusi ammatti, läheisyyskohtauksien konsultti, antoi minulle vastauksen kysymykseen siitä, miten voi elää ja työskennellä taiteessa inklusiivisemmin ja ymmärtäen ihmisten elämänkokemusten moninaisuutta. Kaikki tämä auttaa minua näyttelijänä tutkimaan itseäni syvemmin ja antaa taitoja tarkkaan ja huolelliseen vuorovaikutukseen näyttämöllä. Minulle on tärkeää näyttää, että näyttelijän ammatti ei ole pelkkää suorittamista. Näyttelijä voi olla taiteilija, tekijä, esityksen kanssaluoja, hän sanoo.
Kyselen Triznalta innokkaasti hänen urastaan. Hän saapui Helsinkiin viisitoista vuotta sitten aloittelevana näyttelijänä.
– Ammattilaisena olen monessa asiassa velkaa Suomelle, Trizna toteaa.
– Tämä maa on hyvä paikka nuorelle ihmiselle, joka etsii itseään. Täällä on vapautta itseilmaisuun ja etsimiseen, ja siihen on myös mahdollisuuksia: aktiivinen kulttuuri- ja alakulttuurielämä, apurahat sekä erikokoiset ja -muotoiset organisaatiot.
Trizna kertoo yhteistyöstään kansallisten teattereiden kanssa – Kansallisteatterin ja Svenska Teaternin – jossa hän esiintyy parhaillaan näytelmässä Ronja Ryövärintytär.
– Työskentely suurella näyttämöllä on tärkeää ammatillisen identiteetin kannalta, sen ymmärtämiseksi, että sinut hyväksytään.
Samaan aikaan hänelle ovat erittäin merkityksellisiä projektit riippumattomien ryhmien kanssa – teatterin, musiikin ja tanssin parissa.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen…
Näyttelijä Anastasia Trizna.
– Useat lempiprojekteistani liittyivät Vuosaareen, Trizna muistelee.
– Vuotalossa esitimme teatteri Metamorfoosin Sivullinen-esityksen ensi-illan. Se oli Albert Camusin Sivullisen inspiroima teos ja minulle tärkeä rooli. Lisäksi siellä järjestettiin vuosittain Rajaton Jazz Festival, jossa esiinnyin solistina vuonna 2015. Olen iloinen, että myös meidän Faustimme on löytänyt täältä kotinsa.
Tohtori J. Faustin kuolemansa jälkeen laatima omakohtainen partituuri on teatteri Helsinki 98:n esitys, jossa Trizna näyttelee pääroolia. Ilmaisen iloni siitä, että vihdoin Faustin, yhden eurooppalaisen kirjallisuuden keskeisistä intellektuelleista, tekstiä esittää nainen – tämä diskurssi on perinteisesti ollut miesten hallussa.
– Tämä tarina on sukupuolta laajempi. Se kertoo ihmisestä, joka kulkee elämänpolkunsa. Katsojat ovat sanoneet minulle, että he kokevat esityksen kertovan ihmiskunnasta ylipäätään ja ovat verranneet sen katsomista mystiseen kokemukseen, näyttelijä pohtii.
Triznalle, joka työskentelee suomen, englannin, venäjän ja ruotsin kielillä, työn monikielisyys on erityisen tärkeää.
– Kielten erottaminen toisistaan on katsojan erottamista. Minulle taas on tärkeää yhdistää ihmisiä ja nähdä katsomossa monikielinen yleisö. Esitys on suomeksi ja venäjäksi, ja kysymys siitä, voiko kielen valinta olla tänä päivänä apoliittinen, oli hyvin ajankohtainen. Tässä työssä haluamme palata kielen alkulähteille, sen fysiologiaan.
Teksti: Aleksandra Dunaeva
