Sain kesällä tietoa lämpökeskuksen kunnosta tehdystä asukaspalautteesta:
Kaupungin ympäristölautakunta on käsitellyt lämpökeskuksen kuntoa ja päättänyt ”velvoitteen asettamisesta keskeneräisen rakennuskohteen (Satamasaarentie 3) suojelemiseksi”.
Kaupunkiviranomainen velvoittaa ko. tontin määräosan omistajan juoksevan sakon uhalla levyttämään umpeen yhtiön hallinta-alueella sijaitsevan entisen lämpövoimalan julkisivun yhtenäisellä tavalla 1.6.2024 mennessä. Lisäksi yhtiö velvoitettiin puhdistamaan ja pintakäsittelemään rakennuksen betoninen katto ja piippu vaaleanharmaaksi 1.6.2024 mennessä.
Rakennus on suojeltu vuonna 2007 (Sr-2a) rakennustaiteellisesti, paikallishistoriallisesti ja kaupunkikuvallisesti arvokkaana rakennuksena. Sitä ei saa purkaa eikä ulkokuoren rakenteita muuttaa.
Rakennukseen on tehty kuntotutkimus 2013 ja todettu betonirakennetta tarpeen uusia vähäisiltä osin.
2015 myönnetty rakennuksen hallintayhtiölle lupa rakennuksen muuttamiseksi asunnoiksi.
8/2016 rakennustyöt kirjattu aloitetuiksi, jolloin myös piipun ulkopuolinen puhdistus käynnistetty. Firma kuitenkin keskeytti työt vastaavan työnjohtajan erottua. Hanke ei ole edennyt 6/2018 jälkeen. Lämpökeskuksen pääomistajayhtiö on poistettu kaupparekisteristä 8/2020.
Kohteen rakennusoikeus päättyi 12/2020, jolloin myös heti jätettiin rakennusluvan jatkohakemus (vaikka yhtiötä ei enää ole). Hankkeen pääsuunnittelija irtisanoutui 7.1.2021. Viranomaisen pyynnöstä huolimatta jatkolupahakemukseen ei esitetty hallintaan oikeuttavaa selvitystä ja jatkorakennuslupa evättiin 9/2021.
Melkoinen vyyhti. Pitäisikö kaupungin vain ottaa lämpökeskus hallintaansa ja tehdä siitä ympäristölle turvallinen ja esteettinen suojelukohde.
Kirjoitus ja kuva: Rita Larjovaara
