Teurastus on alkanut. Lokkisaarentien koivikko on viime viikolla kaadettu Porslahdentien mutkasta.
Kaunis 30–40-vuotinen koivikko, jossa linnut rakentelivat pesiään ja jossa satakieli lauloi viime kesänä.
Olen nähnyt tuon koivikon kasvavan. Vielä v. 1966 Lokkisaarentien talojen 3 ja 1 toisella puolen oli vain niittyä, siihen aukeaksi jätettyä (=kaavoitettua) – kuin hengähdystauoksi silloin tienvarteen rakenteilla olevien talojen toiselle puolen.
Luonto toi sitten niityn reunaan kahden puolen korkealle nousevan valkorunkoisen koivikon – maisemaan puhkaistiin myöhemmin puro.
Hieno vaihe oli 80–90-lukujen vaihteessa, kun Vuosaaren koululaiset opettajiensa neuvomina piirsivät hienot luontotaulut, jotka pystytettiin eri puolille niittymaisemaa. Tässä on keto, tuossa niitty, tässä kosteikko – ja minkä nimisiä kasveja niillä kasvaa, millaista heinikkoa, mitä ovat maisemalle tyypilliset puut?
Ja nyt tuho. Kaupunki rakentaa Vuosaaremme umpeen, se raiskaa tutun kotimaiseman.
Tämä tapahtuu tilanteessa, jossa Helsinki aikoo kasvattaa asukasmääräänsä 200 000 ihmisellä vuoteen 2050 mennessä. Tämä tapahtuu, kun olemme vastikään saaneet tietää, ettei Helsingissä koskaan ole rakennettu näin paljon. Tämä tapahtuu, kun jotkut näitä uusia asuntoja ostelevat ”jemmaan” odottamaan rahakkaampia aikoja. Tämä tapahtuu, kun ensi kertaa moniin vuosiin Helsingistä on tullut muuttotappiokunta. Tämä tapahtuu kun kaupungissa on eri tietojen mukaan ainakin 20 000 tyhjää asuntoa ja koko joukko vanhoja teollisuuskiinteistöjä, joista muualla on tehty ”trendikkäitä” asuinkortteleita.
Ja Lokkisaarentien risteyksessä linnut lentelivät, sirkuttivat hengen hädässä, kun niiden pesät lakkasivat olemasta. Jostain mielen pohjalta nousee ikiaikainen tieto: kotejaan rakentavien lintujen pesäpuita ei saa hakata.
Mikä oikeus näillä luontoarvoja ymmärtämättömillä päättäjillä on puuttua ihmisten, asukkaiden maisemiin, näkymiin joissa mieli viihtyy ja lepää? Enkä halua vastaukseksi: se oikeus, minkä valta ja raha antavat. Minä kysyn moraalin perään.
Ja itken.
Päivi Istala
toimittaja emerita,
teatteriohjaaja, TeM,
vuosaarelainen
