Pirjo Kotamäki: Lehtiä kuolleitten kirjaan.
Kustantaja: Mediapinta, 2018. Sivumäärä: 106.
Saatavuus: esim. mediapinta.fi.
Vuosaarelaiselta runoilija Pirjo Kotamäeltä ilmestyi tänä vuonna Suomen vuoden 1918 sisällissodasta ja sen uhreista kertova Lehtiä kuolleitten kirjaan -runoteos. Kotamäki kertoo elävästi, kuinka kansakuntamme jakaantui kahtia ja alkoi vihata sekä tuhota vastapuolta.
Runoissa kuvaillaan kuinka vihapuhe alkoi, ja mihin monin osin mustavalkoinen suhtautuminen johti: kauhuun, rikki revittyihin ihmiskohtaloihin, nälkään ja kuolemaan. Moni tavallinen kansalainen ajautui keskelle kauheuksia täysin sattumalta ja vailla omaa tahtoaan. Jos ei tullut teloitetuksi, oli hyvin todennäköistä kuolla vankileireillä tauteihin taikka nälkään.
Pirjo Kotamäki hyppää ihmisten saappaisiin keskelle sisällissotaa, hän ei erottele uhreja, sodan syitä tai seurauksia: naiset ja miehet tapetaan tai he kuolevat. Kuka ammutaan kuusen juurelle, toinen teloitetaan vankileirillä, kolmas selviää luodista mutta kuolee leirillä punatautiin.
Lehtiä kuolleitten kirjaan kertoo ajasta, jota ei koskaan saisi unohtaa. Kotamäen kokoelma on sujuvaa runoutta, joka laittaa lukijan ajattelemaan sisällissodan järjettömyyttä monen eri ihmisen silmin.
Huutolaispojan taistelu
Otto Mansikka:
oikein otto-poika, mistä lie
tuohivirsun tieltä löydetty ja
huudettu, ja kuinka se huusi
ja se huusi ja kylmä kai sillä oli,
kun me ensi alkuun pesimme
sen soikossa mistä olisi
lipeältäkin lähtenyt henki,
eikä se muorin taivasosuuksista
välittänyt, ei,
mitä tuolla sian kanssa tonki
maata, olivat ystäviä.
Ja nyt sitten se lähti,
lähti Ottona tuonne jonnekin
kaartiin, minne lie.
Piippu kameraan päin,
niin täältä kerralla lähtee:
suoraan silmiisi.
Kirjaesittely: Antti Honkanen
