Ilmastonmuutoksen edetessä ja luonnon monimuotoisuuden huvetessa Helsinki suunnittelee vanhan arvometsän tuhoamista, kymmenentuhannen Vuosaaren asukkaan lähimetsän rakentamista betonilla ja asvaltilla. Ullaksenpuisto–Pohjavedenpuisto on metsäalue tiiviisti rakennettujen Meri-Rastilan ja Kallahden asuinalueiden välissä ja elintärkeä metsäverkostoyhteys Kallvikinniemeltä pohjoiseen.
Pohjavedenpuisto on luonnontilainen metsä Kallahdessa, 7,7 hehtaaria jylhää avokalliota, kalliometsää, lehtomaista sekametsää ja vanhaa kuusikkoa. Alue täyttää mitä todennäköisimmin luonnonsuojelualueen perustamisen yleiset edellytykset. Suomen Luonnonsuojeluliiton inventaariossa Pohjavedenpuisto on luokiteltu Helsingin arvometsäksi numerolla 112.
Meri-Rastilan asemakaavaehdotuksessa (21.1.2020) aiotaan tuhota yli puolet metsän ja kallion alasta rakentamisella, ilman, että kaavoituksen ehtona vaadittuja luontokartoituksia olisi tehty.
7,7 hehtaarilla Pohjavedenpuisto on ensiarvoisen tärkeä ydinmetsä, jollaisessa luonnon monimuotoisuus on suurimmillaan. Kun metsän koko putoaa alle neljän hehtaarin, ydinmetsä ja sen monimuotoisuus menetetään ja koko metsäkuvio joutuu reunavaikutuksen alaiseksi. Helsingin metsä- ja puustoisen verkoston selvitys (2019) on asemakaavaehdotuksen liitteenä ilman, että sen ohjeita olisi noudatettu kaavoituksessa.
Järeäpuustoinen Ullaksenpuisto Pohjavedenpuiston ja Kallvikinniemen välissä on yleiskaavassa merkitty kokonaan viher- ja virkistysalueeksi. Kallvikinniemeltä pohjoiseen Ullaksenpuiston ja Pohjavedenpuiston kautta kulkee yleiskaavan ja maakuntakaavan määräämä kehitettävä metsäverkostoyhteys. Uudenmaan liiton zonation-analyysi (2017, 2018) on osoittanut tämän Vuosaaren parhaiten kytkeytyneeksi ekologiseksi yhteydeksi. Helsingillä on Uudellamaalla ainutlaatuinen mahdollisuus muodostaa ekologinen yhteys avomeren ja kansallispuiston välille, Kallvikinniemeltä Sipoonkorpeen, eheyttämällä vain yhteys Pohjavedenpuistosta Vuosaaren keskuspuistoon.
Metsäverkostoyhteys käytännössä katkaistaan uudessa asemakaavassa sen sijaan, että sitä kehitettäisiin.
Helsingin uuden yleiskaavan epämääräiseen esittämistapaan, ”pikselimössöön”, kohdistuvat pahimmat pelot ovat käymässä toteen Vuosaaressa. Kun mikä tahansa viheralue voidaan rakentaa sillä perusteella, että sen vieressä on rakennuksia, kaupunkisuunnittelun työpöydillä tämä näkyy tarkoittavan, että käytännössä kaikki viheralueet rakennetaan.
Kaavoitusosasto on toistuvasti perustellut Meri-Rastilan täydennysrakentamisen tarvetta sillä, että viereinen Kallahden kaupunginosa-alue on paljon tehokkaammin rakennettu kuin Meri-Rastila. Kallahti, mukaan luettuna Ullaksenpuisto ja Pohjavedenpuisto, on jo nyt niin tehokkaasti rakennettu kuin uusi yleiskaava määrää. Kallahden luontoalueiden rakentamista ei voida perustella Meri-Rastilan tiivistämisen tarpeella. Viher- ja virkistysalueiden tarve kasvaa asukasmäärän kasvaessa, ei pienene. Suunniteltu Kallahden metsien rakentaminen huonontaisi dramaattisesti Kallahden ja itäisen Meri-Rastilan asukkaiden elinympäristöä ja tuhoaisi Helsingin metsäverkoston siellä, missä se on vahvimmillaan.
Helsingin kaupunginvaltuusto on hyväksyessään yleiskaavan 2016 edellyttänyt, että viheralueita aletaan kaavoittaa vasta sitten, kun kaikki kaavoitusvaranto jo rakennetuilla alueilla on käytetty. Ensin täydennetään ja tehostetaan olemassa olevaa rakennuskantaa niin paljon kuin voidaan. Vasta jos on pakko, myöhemmässä vaiheessa, kajotaan luontoalueisiin.
Kaupunginvaltuuston hyväksymä Hiilineutraali Helsinki 2035 -toimenpideohjelma määrää, että ”kaupungin omistamat metsäiset ja puustoiset alueet pidetään kasvullisina, peitteisinä ja puustollisesti monilajisina kestävän metsänhoidon toimin. – – Asemakaavoituksessa ja rakentamisessa on oleellista pyrkiä ratkaisuihin, joilla säilytetään alueen merkittävimmät hiilinielut.”
Jos koskaan missään, kaupunginvaltuuston päätöksiä on syytä noudattaa nyt Pohjavedenpuistossa.
Helena Saarikoski
Kallahti Kallvik ry, pj.
