Saseka-kerhotalon toiminta
Saseka-talo on toiminut asukastalona viimeiset 25 vuotta. Saseka, kuten muutkin Kallahden alueen asukastalot, perustettiin yhteiskerhotilaksi pyrkimyksenä tarjota asukastoiminnalle isompia ja monipuolisempia matalan kynnyksen tiloja kuin taloyhtiökohtaiset kerhotilat. Sasekan omistaa Keskeisen Rannan Pysäköinti Oy, jonka osakkaina ovat 13 kiinteistö- ja taloyhtiöitä. Heistä kukin omistaa neliöidensä mukaisessa suhteessa osuuden Sasekasta, isoimpana on Heka hieman alle 40 %:n osuudella.
Kerhotalon ensimmäiset kymmenen vuotta omistavien talojen asukkaista koostunut hallintaryhmä vastasi toiminnasta. Talossa järjestettiin avointa yleishyödyllistä toimintaa, kuten erilaisia kerhoja ja tapahtumia. Hallintaryhmätoiminta lakkautettiin vuonna 2005. Sen jälkeen Keskeisen Rannan Pysäköintiyhtiön hallitus on vastannut toiminnan kehittämisestä ja ylläpitää talon netti- ja Facebook-sivuja.
Nykyisin talon vakituisia vuokralaisia ovat Vuosaaren musiikkikoulu, Itä-Helsingin Taideseura, Suomen Sarjakuvakerho, Saseka House Band, Oloneuvokset sekä yksityisvastaanottoa pitävä puheterapeutti. Viime vuoden loppuun asti juhlasalissa piti keskiviikko-tansseja Vuosaaren Eläkkeensaajat. Tänä keväänä pitkään talossa toiminut hieroja luopui työhuoneestaan. Saseka-talossa on kaksi asuntoa, joista toinen on tyhjänä remonttitarpeen vuoksi.
Talon tiloja voi varata harrastusryhmille, kokouksiin, juhliin ja tapahtumiin. Tilojen lyhytaikaiset varaukset hoitaa Vuosaaren musiikkikoulun rehtori Liisa Winberg ja säännölliset varaukset talon isännöitsijä Pekka Kokkonen Vuo-kiinteistöistä.
Talon omistajien ja vuokralaisten näkökulmia talon nykytilanteeseen
Keskeisen Rannan Pysäköinti Oy:n hallituksen puheenjohtajana toimii Hekan idän toimiston aluejohtaja Pekka Pirinen. Hän kertoo toimineensa hallituksessa vuoden.
– Vuosaaren yhteisöllisyys ja sen edistäminen on tärkeää. Hekan asukkaiden kautta yritetään edistää yhteistä toimintaa ja mainostaa Sasekan tiloja. Nyt tila on ollut ikään kuin piilossa, Pirinen toteaa.
Hän kertoo hallituksessa mietittävän, miten taloa voisi paremmin ylläpitää ja nostaa sen profiilia erilaisilla käyttötarkoituksilla.
Kallahdessa vuodesta 1999 asti asunut Tapio Vesterinen on toiminut kahteen kertaan yhteensä toistakymmentä vuotta Keskeisen Rannan Pysäköinti -yhtiön hallituksessa. Hän oli viime vuoteen asti hallituksessa, mutta kertoo nyt ajatuksiaan talosta Asunto Oy Helsingin Merihiekan hallituksen jäsenenä. Vesterinen kertoo taloyhtiölleen Saseka-kerhotilan merkitsevän kuluerää.
– Vuonna 2020 kustannus taloyhtiöllemme on noin 3 500 euroa. Kustannustehokkuutta ajatellen vuokratulot kattavat alle puolet menoista ja me tuetaan taloa, jota ei käytetä, Vesterinen sanoo.
Harva asukas tietää maksavansa talon kustannuksia omassa vastikkeessaan tai vuokrassaan.
Vesterinen kertoo Keskeisen Rannan Pysäköinti Oy:n hallitukseen kuuluvien talo- ja kiinteistöyhtiön edustajilla olevan erilaisia näkemyksiä kerhotalon merkityksestä. Osa talon omistavista kokee sen tärkeäksi asumisen yhteisvastuullisuuden näkökulmasta. Vesterisen ollessa hallituksessa 2000-luvun alussa talossa toimi vielä hallintaryhmä. Hallintaryhmän aikaan talossa toimi läksykerhoja ja lisäksi Ankkuriseurakunta organisoi omaa toimintaansa.
– Asukkaiden yhteistoiminta, joka integroi erilaisia ihmisiä yhteiskuntaan, on tärkeää, mutta toiminnan organisoiminen vaatii aktiivisuutta ihmisiltä. Lisäksi kustannukset eivät voi langeta yksittäisten taloyhtiöiden harteille. Ei myöskään ole oikein, että alueen taloyhtiöt tukevat ja maksavat muiden alueiden henkilöiden harrastus- ja toimitilakustannuksista ison osan. Toinen haaste on se, että kun on yhteistä omaisuutta, tulee oma toiminta edelle ja tilojen varauksiin voi tulla epäoikeudenmukaisuutta, Vesterinen toteaa.
Talon kellarikerroksessa toimivalle Itä-Helsingin Taideseuralle Saseka merkitsee pitkäaikaista kotipaikkaa. Yhdistyksessä vuodesta 2013 asti toiminut Vesa Urtti kertoo maalareita tulevan lähinnä Vuosaaresta ja muualta Itä-Helsingistä, mutta myös kauempaa. Yhdistyksen käytössä olevaan tilaan mahtuu 10–12 maalaria, lisäksi käytössä on wc ja varastotilaa tauluille. Urtti kertoo yhdistyksen harkinneen jossain vaiheessa tiloja muualta, mutta tila on edullinen ja toimii hyvin maalareille.
Vuosaaren musiikkikoulun rehtori Liisa Winberg kertoo asuneensa 15 vuotta sitten Kalkkihiekantiellä ja nähneensä ohi mennessään Sasekan kioskin ikkunassa Vuokrataan tilaa -lapun. Talon emäntänä toimineelta Ritva Häkkiseltä hän sai tiedon, että taloon kaivattaisiin kulttuuritoimintaa. Winberg aloitti pianotuntien antamisen entisessä kioskitilassa. Huomattuaan alueella olevan runsaasti tarvetta soiton opetukselle hän perusti vuoden 2005 lopussa Vuosaaren musiikkikoulun kannatusyhdistyksen. Vuoden 2006 tammikuussa Helsingin kaupungin kulttuuri- ja kirjastolautakunta antoi musiikkikoululle taiteen perusopetusluvan.
– Talo on mahdollistanut koulun toiminnan laajenemisen. Alkuvuosina musiikkikoulu teki yhteistyötä talossa toimineen Pop-Jazz Konservatorion kanssa. Sen muutettua pois musiikkikoulu sai käyttöönsä talon keskikerroksesta laajat tilat. Talossa ollut yksityinen päiväkoti oli joutunut lopettamaan toimintansa jo aiemmin kaupungin lopetettua ostopalvelusopimuksen, Winberg kertoo.
Saseka-kerhotalon haasteet ja mahdollisuudet
Pekka Pirinen kertoo Keskeisen Rannan Pysäköinti Oy:n hallituksen pohtineen paljon erilaisia vaihtoehtoja talon käytölle, myös kaupungin kiinnostusta tilojen suhteen on kysytty. Haasteena nykytilanteessa on, miten saada ihmisiä mukaan tuomaan toimintaa taloon.
– Talon ylläpidollinen puoli sekä korjaustarve on tärkeä katsoa. Haasteena on, että pitäisi olla riittävän pitkä korjaussuunnitelma, jota maksaa vastikkeilla, Pirinen toteaa. Tärkeää on myös tuoda esille talon historiallista merkitystä ja kartoittaa tietoa talon tilanteesta. Haluamme säilyttää talon, Hekan Pekka Pirinen toteaa.
Asunto Oy Helsingin Merihiekan Tapio Vesterinen muistuttaa talon peruskorjatun viimeksi vuonna 1994. Vuonna 2015 tehdyn kuntokartoituksen mukaan kunnossapitoremontit tulisi tehdä vuoteen 2025 mennessä.
– Nämä pienemmät remontit maksavat noin 400 000–500 000 euroa. Varsinainen perusteellisempi remontti maksaisi 2,5–3,5 miljoonaa euroa, Vesterinen toteaa.
Samaan aikaa Sasekan omistaville taloyhtiöille on tulossa omien kiinteistöjen putki- ja muita peruskorjauksia. Omalle taloyhtiölle Asunto Oy Helsingin Merihiekalle Sasekan peruskorjauksesta tulisi noin 200 000 euron kustannus 5,6 %:n omistusosuuden mukaan.
Vesterinen pohtii yhden ratkaisun tilanteelle olevan muodostaa Sasekasta oma kiinteistöyhtiö ja myydä se esimerkiksi kaupungille 0 euron kauppahinnalla.
– Toinen ratkaisu olisi pienyritystaloksi talon muuttaminen, mutta silloin pitäisi palkata toimitusjohtaja koordinoimaan toimintaa ja siitä tulisi 50 000–60 000 euron kustannuserä, Vesterinen miettii.
Toteutukseltaan tämä hanke on Vesterisen mielestä haastavin ja sisältää erilaisia taloudellisia riskejä, jotka liittyvät talon hallintaan, toimintakustannuksiin ja vuokrasopimusten hoitoon. Kolmantena vaihtoehtona muut korttelitalot voitaisiin laittaa kasaan ja rakentaa asuintalot tilalle, tai vaihtoehtoisesti tehdä asuintalo Saseka-talon tilalle.
– Toisaalta Saseka on isoin, joten eri pysäköintiyhtiöt voisivat yhdistää voimavarat Keskeisen Rannan pysäköintiyhtiön kanssa ja muodostaa Sasekasta koko Kallahden alueen yhteisen ison korttelitalon, Vesterinen visioi.
Talon epävirallisena emäntänä toimivan Winbergin mukaan tällä hetkellä talo tarjoaa alueen asukkaille vähän käytettäviä tiloja. Kellaritiloissa järjestetään syntymäpäiväjuhlia ja yhtiökokouksia, mutta tila on pienehkö ja ikkunaton. Se toimii myös lasten sarjakuvakerhon opetustilana ja Saseka House Bandin harjoittelupaikkana. Sali on vajaakäytöllä, kuten osittain myös kellaritila, toteaa Winberg.
Salin vieressä oleva keittiö oli pitkään ulkopuoliselle yrittäjälle vuokrattuna ja sen jälkeen olisi pitänyt tehdä vesivahingon takia korjauksia. Salivuokraan ei ole sisältynyt mahdollisuutta käyttää sen viereistä keittiötä. Siellä oleva tiskikone, hella ja jääkaappi eivät toimi. Tämä puute on ollut yksi syy siihen, että salin juhlakäyttö on ollut vähäistä kovasta kiinnostuksesta huolimatta.
– On ollut todella turhauttavaa esitellä hienoa juhlasalia, kun lähestulkoon aina varausta ei ole kuitenkaan syntynyt viereisen keittiön käytön mahdollisuuden puuttuessa, Winberg sanoo.
Talon toisessa päädyssä ei ole hissiä, joten astioiden ja ruokien kuljettaminen portaita pitkin on koettu hankalaksi. Winberg kertoo toisen esteen talon kertaluonteiselle käytölle olevan korkea hinnoittelu: Jos 600 euroa joutuu maksamaan salin käytöstä, niin se on monelle aatteelliselle yhdistykselle ja myös yksityishenkilölle aivan liikaa. Omistavien taloyhtiöiden asukkaiden maksu on 300 euroa, mutta sekin on liian korkea, etenkin kun keittiötä ei ole käytettävissä.
– Talo tarvitsee peruskorjausta ja hyvän suunnitelman, jotta tilojen käyttäjät eivät häiritse toisiaan. Tähän tarvitaan organisoijaa. Korjaussuunnitelmia on tehty, mutta kustannusten vuoksi ne ovat jääneet toteutumatta. Jos mitään ei tapahdu, niin huonosti käy, Winberg painottaa.
– Jos talossa ei ole elämää, ilkivalta lisääntyy. Me olemme saaneet olla rauhassa ja ympäristön asukkaat ovat suhtautuneet hienosti, Liisa Winberg kiittää.
Hän näkee talon toimivan hyvin juhla- ja kokoustilana, jos vain salin viereinen keittiö saadaan kuntoon.
– Kun tarkastellaan Sasekan historiaa, tärkeää olisi säilyttää talo palasena Vuosaaren menneisyyttä ja saada se palvelemaan entistä paremmin asukkaitaan. Lisäksi huomattakoon, että talo on erittäin harmoninen ja kaunis arkkitehtuuriltaan, Winberg sanoo.
Itä-Helsingin Taideseuran Vesa Urtti kertoo jossain vaiheessa olleen pelkoa, että talo saatetaan purkaa, ja tämä aiheutti huolta kokoontumispaikan menettämisestä.
– Tulevaisuutemme rakentuu talon varaan ja toivomme talon säilyvän, Urtti linjaa.
Lisätietoa talosta ja tilavarauksista: saseka.fi ja Saseka-kerhotalon Facebook-sivut.
Teksti: Minna Suoknuuti, yhdyskuntatyöntekijä