Käenpiika – eriskummallinen tikka

Käenpiika.

Käenpiian poikanen kesäkuun lopulla Vuosaaren Uutelan Särkkäniemessä. Tikkalajin selässä sekä päässä on pitkiä tummia viiruja, kurkku on kellahtava. Kuva: Toivo Toivanen

Tikkoihin kuuluva käenpiika (Jynx torquilla) on molemmissa sukupuolissa harmaanruskea, noin varpusen kokoinen lintu. Trooppisessa Afrikassa talvehtiva käenpiika pesii pöntössä tai puunkolossa. Laji tunnetaan myös muiden lintujen pesien valtaamisesta, eli tikoille tyypilliseen tapaan se ei tee itse nokallaan pesäkoloa. Kotipesässään laji ei käytä pesäaineksia, vaan muiden lintujen ainekset lentävät ulos käenpiian vallattua pesän.

Pesiään häiritseville eläimille käenpiika sihisee kuin käärme ja heiluttaa kaulaansa käärmemäisesti käännellen. 16–18 senttiä pitkä lintu pysyttelee usein piilossa, ja sen tunnistaa monesti pelkän kovan, kimeän ja yksitoikkoisen piipityksen perusteella. Käenpiika ei juuri kiipeile tikkojen tavoin puunrungoilla, mutta maanpinnalla se viihtyy etsimässä pääravintoaan muurahaisia ja niiden munia. Myös muut hyönteiset kelpaavat linnun ravinnoksi.

Ulkonäöltään ja elintavoiltaan erikoinen tikkalaji elää tyypillisesti Suomen rannikkoseudulla, niityillä, puutarhoissa, puistoissa sekä valoisissa ja avoimissa metsissä. Käenpiikaa tavataan avoimissa metsissä etenkin Etelä- ja Keski-Suomessa, Metsä-Lapin tasolla harvinaisena. Laji aloittaa syysmuuttonsa elokuussa ja palaa Suomeen huhti–toukokuussa.

Käenpiian Suomen pesimäkannaksi nettisivusto LuontoPortti.com arvelee 5 000–15 000 paria. Kanta on taantunut voimakkaasti, sillä linnun suosimat pesimäympäristöt, esimerkiksi vanhojen kartanoiden metsälaitumet ja haat ovat vähentyneet merkittävästi viime vuosikymmeninä. Kannan vähentymisen arvellaan kuitenkin hidastuneen viime vuosina.

Teksti: Antti Honkanen
Kuva: Toivo Toivanen