Uutela on ollut Hanna Weseliuksen henkireikä kaikki 20 vuotta, kun hän on Vuosaaressa asunut. – Talvipäivisin lenkitän koiraani täällä pilkkihaalari päällä melkein päivittäin, Weselius kertoo.
Vuosaaren taiteilijatalossa sen valmistumisesta saakka asunut valokuvataiteilija, kirjailija ja Aalto-yliopiston lehtori Hanna Weselius, 51, on profiloitunut vapaa-ajallaan luontoarvojen puolustajaksi. Ei olekaan suuri yllätys, että 20 vuotta vuosaarelaisena viihtynyt Weselius pitää kotilähiönsä parhaana puolena kaupunkiluontoa.
– Vuosaaren alueella on vanhoja metsiä, jollaisia saa Etelä-Suomesta muualta etsiä. Luonnontilaiset, kallioiset, metsäiset merenrannat ovat ihmisen paras paikka, Weselius kehuu.
Hanna Weseliuksen luontosuhde syntyi jo lapsena hänen asuessaan muutaman sadan asukkaan kylässä, josta hän muutti Helsinkiin 1990-luvulla.
– Olen aina tottunut viettämään aikaa luonnossa. Havahduin suojelemaan sitä jo yläkouluikäisenä 1980-luvulla, kun aloin hankkia vaatteeni ja tavarani kierrätettyinä ja siirryin siitä pian kasvissyöntiin ja monenlaiseen arkipäiväiseen ympäristöaktivismiin.
Weseliuksen mukaan luonto- ja lajikadon sekä ilmastohätätilan myötä luontosuhdetta joutuu joka päivä miettimään entistäkin enemmän ja opiskelemaan ekologiaan liittyviä asioita.
Itä-Helsingin ainutlaatuinen luonto
Esimerkiksi Suomen Kuvalehden kolumneissaan Weselius yrittää ymmärtää, mitä luonto tarkoittaa, miten se toimii ja mikä on ihmisen paikka siinä. Vuosaaren suuret rakentamissuunnitelmat hirvittävät luontoihmisen mieltä. Weseliuksen mielestä kaupunginosaa tulisi kehittää sekä tasa-arvoisen asumisen että alueen omaleimaisen luonnon ehdoilla.
– Helsinki, ja erityisesti Itä-Helsinki, on kansainvälisestikin katsottuna ainutlaatuinen paikka upeine saaristoineen. Lähiöiden asukkaille on tärkeää, että kotiovelta pääsee helposti ilman autoa luonnon helmaan. Kaikilla ei ole kesämökkiä, Weselius miettii.
– Kestävyys ja luonto pitäisi asettaa etusijalle päätöksenteossa, Hanna Weselius toivoo.
Rakentamiselle stoppi
Kahden lapsen äidin mielestä Vuosaari on jo rakennettu niin täyteen, ettei enempää rakentamista ”eikä varsinkaan mitään luonnon kehittämistä” tarvittaisi, sen sijaan pitäisi taata kunnolliset kulttuuri-, sosiaali- ja terveyspalvelut ja puhtaat luonto- ja virkistysalueet kaikille asukkaille. Hanna Weselius pelkää, että jos raskas rakentaminen ja metsien nakertaminen jatkuvat, Vuosaaren kaupunkiluonto ei enää kestä kasvavien ihmisjoukkojen liikkumista alueella, vaan se kuluu ja hiipuu pois, mikä olisi ”valtava menetys”.
– Mielestäni vanhentuneet kaavat, strategiat ja suunnitelmat pitäisi päivittää ja ymmärtää asettaa kestävyys ja luonto etusijalle kaikessa päätöksenteossa.
Weseliuksen mielestä ylimitoitetut rakentamis- ja kasvusuunnitelmat täytyisi panna jäihin ja ottaa tuumaustauko.
– Suunnitelmat ovat ihmisten tekemiä, joten ihmiset voivat ne myös muuttaa, Weselius lohduttautuu asian inhimillisellä puolella.
Pro Uutelassa jo yli 50 jäsentä
Hanna Weselius iloitsee, että Uutelaan saatiin viime vuonna kolme uutta luonnonsuojelualuetta. Itse hän lähti konkreettisesti mukaan Uutelan luonnon vaalimiseen ryhtymällä lokakuussa 2022 perustetun Pro Uutelan puheenjohtajaksi. Poliittisesti sitoutumattomassa yhdistyksessä on tällä hetkellä vähän yli 50 jäsentä, ja mukaan voi liittyä kaikki Vuosaaren lähiluonnon hyvinvoinnista kiinnostuneet henkilöt. Pro Uutelan tavoitteena on, että jonain päivänä koko Uutelan alue on ennallistettu ja suojeltu.
– Uutelan tämänhetkinen luonnonhoitosuunnitelma on yhdistyksemme mielestä vanhentunut ja vahingollinen ja alueella viime aikoina tehdyt luonnonhoitotoimet ylimitoitettuja, Weselius linjaa.
Weseliuksen mukaan tällainen vanhentunut luontokäsitys ei koske ainoastaan Uutelaa, vaan koko Vuosaarta ja Helsinkiä.
– Pro Uutela vastustaa luonnon muokkaamista ja kannattaa luonnon jättämistä rauhaan. Perustimme yhdistyksen, koska järjestäytyminen helpottaa viestintää ja verkostoitumista sekä antaa joukkovoimaa.
Pro Uutela pitää yhteyttä myös muiden kaupunginosien kansanliikkeisiin ja yhdistyksiin.
– Uskon, että jo lähitulevaisuudessa yhdistyksemme ajatukset luonnosta ja rakentamisesta ovat valtavirtaa myös niiden mielestä, jotka suunnitelmia ja päätöksiä tekevät. Nyt pitää toimia, sillä kerran tuhottua luontoaluetta ei saa enää takaisin, Weselius toteaa.
Haastattelu ja kuvat: Antti Honkanen
