Varhainen elokuun aamu, pyöräilen lenkilleni, Leikosaarentieltä Mustankivenpuiston ohi rantaan, meri kimaltelee, aurinko lupailee lämpöä tällekin päivälle. Ohitan Sasekan ja iloisten päiväkotilaisten jonon, metsäretkelle menossa? Villa Ullas, terassi vielä tyhjillään. Aurinkolahden uimarannalla naisryhmiä aamu-uinnilla. Hiljaista, aamulenkin kumppaneina on joitakin koiran ulkoiluttajia ja tuttuja lenkkeilijöitä.
Jo yli viisitoista vuotta olen aloittanut päiväni metsä- tai rantalenkillä, alussa jopa juosten Uutelassa, ja aamu-uinnilla. Nyt ulkoilutan pyörääni! Välietappina ulkoliikuntapaikka, maksutonta terapiaa!
Päätin jo vuosia sitten että tervehdin jokaista vastaantulijaa, huomenta! Moni suhtautui alussa suomalaisen epäilevästi, tunnenko tuon? Vuosien mittaan reaktio on muuttunut, olen saanut paljon tuttuja, jopa ystäviäkin. Terapiapaikalla saa aamuisin äänen avattua, puhutaan säästä, politiikasta, sairauksista, kirjoista, kevyistäkin asioista, kuten kesäilmoista, liikunnan lomassa! Nauretaankin. Olen tutustunut siellä intialaisiin, englantilaisiin, kiinalaisiin muiden muassa…
Jatkan matkaani kanavan reunaa, siellä on jo kymmeniä miehiä, parin metrin välein, kalastamassa.
Voimaantuneena palaan kotiin, toinen kupillinen kahvia, kyllä tämä tästä. Puoleenpäivään asti kuitenkin musta pilvi haihtunut, huoli tulevaisuudesta liudentunut, ihana luonto, kesän jatkuminen! Ja, huomenaamulla uudelleen!
Kyllikki Holopainen
