Mies ja torppa – erottamattomat

Oskar Dahlström.

Yli kahdeksankymppinen Oskar Dahlström on nuoruuden urheiluharrastusten ansiosta yhä vetreässä kunnossa.

Vuosaari-lehteä on useasti pyydetty haastattelemaan miestä, joka vuodesta toiseen liikkuu Omenamäen torpalla huolehtien talosta ja sen pihapiiristä. Mies saapuu paikalle päivittäin pyörällään, kelistä ja vuodenajasta riippumatta. Monen yrityksen jälkeen tämä vaatimattoman oloinen herra suostui haastateltavaksi.

Oskar Dahlström

Mies on yli 80-vuotias Oskar Dahlström, joka asui Omenamäen torpalla vuosina 1946–95. Torppa, joita ennen oli vierekkäin kaksi, on rakennettu jo 1800-luvun puolella, ja se tunnettiin ennen Omenamäki-nimeä myös Huvilamäen torppana.

Kartanolle 1946

– Asuimme Kirkkonummella, ja isäni kuoltua meidät neljä lasta olisi otettu väkisin kunnan huostaan. Äitini ei tätä hyväksynyt ja muutimme Nordsjön kartanolle, josta äitini sai töitä  navettapiikana vuonna 1946. Lohja Oy omisti kartanon, jonka tilanhoitajana toimi paroni Fabian von Wrede. Vaikka paroni olikin, niin kyllä hänen kanssaan uskalsi jutella, Oskar kertoo.

– Kävin ruotsinkielistä koulua 16-vuotiaaksi asti Rantakiventiellä, vaikka olenkin nykyisin täysin suomenkielinen. Me lapset kitkimme rikkaruohoja kartanon puutarhassa, ja kesäisin toimin paimenpoikana kartanon laajoilla pelloilla, joita oli tuossa nykyisen Porslahden liikuntapuiston paikkeilla. Kartanolla oli omat kasvihuoneet, perunamaat sekä omenatarhat, tuotteita vietiin torille Helsinkiin myytäväksi, Oskar muistelee.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen…

Omenamäen torppa 1960-luvulla.

Torppia oli aiemmin kaksi. Toinen purettiin 1960-luvulla. Kuva: Oskar Dahlström

– Kartanolla kasvatettiin myös emakoita, joille haettiin keskustan ravintoloista kuorma-autolla kahdesti viikossa ruuantähteitä.

Torppa oli aiemmin jaettu kahden perheen käyttöön, mutta myöhemmin jo 8-lapsinen perhe sai torpan omaan käyttöön. Ahdasta oli silti ja lattialla nukuttiin olkipatjoilla. Joskus porsastakin kasvatettiin sisällä laatikossa uunin lämmössä.

– Lapsena käytiin Mustalahdessa eli nykyisen Aurinkolahden uimarannan kohdilla uimassa sekä ongella. Siinä oli saari, joka on nyt yhdistetty uimarantaan. Siinä ”Paroninsaaressa” käytiin uimassa, mukana oli usein tilanhoitajan poika Gunnar Johansson ja välillä paroninkin poika.

Uintia, urheilua, kalastusta ja retkeilyä

Hieman vartuttuaan Oskar oli ojankaivuutöissä kartanolla. Talvisin hiihdettiin ja hypättiin, muutenkin urheilu sekä retkeily kuuluivat harrastuksiin. Seura oli Nordsjö Kamrater ja myöhemmin tulosten parantuessa Mellunkylän Kontio. Seurojen väliset yleisurheiluottelut ovat erityisesti jääneet Oskarin mieleen.

– 1950- ja 60-luvuilla bussin päätepysäkki oli kartanon saunan kohdilla. Tiilinen rakennus Omenamäen reunassa on nyt muutettu asunnoiksi. Myös Elannon kauppa-auto kävi pyörähtämässä saunalla. Peräsintien–Lokitien kohdilla oli kolmekin kauppaa: Lihrin kauppa, Elanto ja Sjöströmin kauppa, jossa nykyisin toimii Vuosaaren Pyörähuolto.

Oskar pääsi metsänhoitotöihin Lohja Oy:n metsäosastolle. Vuonna 1952 kutsui armeija, jonka jälkeen hän pääsi Vuosaareen Sasekalle töihin.

– Vuonna 1963 kartanon toiminta lopetettiin, karjat myytiin ja tila autioitui. Istutimme heti puita torpan ympärille tuulensuojaksi, Oskar kertoo.

Vuodesta 1967 Oskar oli töissä Helsingin kaupungin urheiluvirastossa Pirkkolassa, josta hän jäi eläkkeelle.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen…

Omenamäen torppa.

Toiminta Nordsjön kartanolla loppui 1963 ja tila autioitui. Oskar Dahlström perheineen jatkoi asumista Omenamäen torpalla. Tuulensuojaksi tuolloin istutetut puut ovat jo isoja.

Päivittäin torpalla

Oskar Dahlström muutti Omenamäestä Puotinharjuun vuonna 1995. Siitä lähtien hän on käynyt torpalla päivittäin vuodet ympäri polkupyörällään huolehtien torpan pihapiirin siisteydestä. Torpassa toimi vuodesta 2002 lähtien Perennia-yhdistys. Talo remontoitiin ammattikoululaisten toimesta, jolloin valitettavasti talon sisätiloista hävitettiin hellat, uunit ynnä muut entiseen sisustukseen olennaisesti kuuluneet asiat.

Aluksi Oskarilla oli avaimet torppaan, ja hän piti huolta myös talon sisätiloista. Ihmeellistä kyllä, Perennia-yhdistyksen lopetettua toimintansa Oskariltakin vietiin avaimet torppaan. Mieheltä, joka on ottanut entisen kotitalonsa vaalimisen elämäntehtäväkseen! Tämän epäkohdan kaupunki voisi vieläkin korjata antamalla avaimen torpan entiselle asukkaalle, ilmaiselle talonmiehelleen.

Lintuja ruokintapaikalla.

Pihapiirin linnut tunnistavat Oskarin. Ruokintapaikoilla viihtyvät niin rastaat kuin tikatkin.

Linnut tunnistavat

Oskarin äiti kuoli jo vuonna 1960, kahdeksasta sisaresta elossa on enää Tanskassa asuva sisko. Nyt Oskar Dahlström asuu Rastilassa Lillesgård-talossa. Päivittäiset käynnit Omenamäen torpalla eivät ole iästä huolimatta loppuneet. Pihapiirin linnut tietävät kellonlyömällä, milloin Oskar saapuu niitä ruokkimaan. Ne viihtyvät niin hyvin Oskarin hoivassa, että joskus jopa venyttävät syksyiselle muuttomatkalle lähtöään.

Tarinan arvoinen mies tämä Omenamäen Oskar.

Teksti ja kuvat: Eero Honkanen