Vuosaari-lehden numero 40/2018 Lukijalta-palstalla Markku Piipponen kirjoitti eläinlajien sukupuuttoaaltoa vähätellen, ja toi esille muutamia lajimääräänsä lisänneitä lajeja. On toki totta, että joidenkin eläinlajien määrät ovat lisääntyneet ja ne ovat hyötyneet mm. ilmaston muuttumisesta. Ikävä fakta (ei siis fiktio) on kuitenkin se, että huomattava osa eläinlajeista on lajimäärältään laskusuunnassa.
Kesäiset muuttolintulajit ovat määrällisesti laskusuunnassa, samoin kotoisten paikkalintujen määrät. Myös nisäkäslajeissa on lajikato menossa, näkyvimpinä mm. norsujen, sarvikuonojen sekä monien apinalajien uhanalaistuminen. Syitä on monia, ja kaikille niille on ominaista ihmisen toiminnasta aiheutuva perussyy. Maapallon väestönkasvu on vaatinut tehomaataloutta, koskemattomien luontoalueiden rakentamista, teollisuutta, energiaa sekä luonnonvaroja. Seurauksina on nähtävillä mm. saasteet, jätteet ja päästöistä osittain aiheutumassa oleva ilmastomuutos rajuine äärisääilmiöineen. Salametsästys kukoistaa, esimerkkeinä Afrikan salametsästysbisnes ja Välimeren alueen maissa tapahtuva laajamittainen muuttolintujen pyydystäminen.
Täällä Vuosaaressa on ollut vielä rippeitä jäljellä vanhoista metsistä. Uutelan, Särkkäniemen ja Mustavuoren alueella on vielä mm. töyhtö- ja hömötiaisia, lajeja jotka ovat maassamme jo uhanalaisia. Kaavaillut täydennysrakentamiset vähentävät näidenkin lajien elinmahdollisuuksia merkittävästi. Täydennysrakentamiselle on saatava stoppi, ei pääkaupunkiseudulle tarvitse asuttaa koko maamme väestöä ja muualta tulleita. On järjettömyyden huippu tyhjentää jo valmiin rakennuskannan ja infrastruktuurin omaavat maakunnat väestöstä ja siirtää se tänne. Kun eläin- ja kasvilajistot katoavat niiden elinympäristön kadotessa, katoaa samalla myös ihmisten elämänlaatu.
Marko Heikkinen
