Vuosaaren historiapaikat
Palstalla kerrotaan Vuosaaren historiallisista asioista, paikoista, rakennuksista ja tapahtumista.
Myöhemmin ruokakellona käytetty neuvostopommin kuori on yhä Brita Valkjärvellä tallessa. Sen päällä on vasara, jolla kuorta kumautettiin. Kuva: Brita Valkjärvi
26.–27.2.1944 jatkosodan kolmannen Helsingin suurpommituksen aikana myös Vuosaari sai osansa neuvostolentokoneiden pommeista. Muun muassa Kallvikinniemeen oli sytytetty tulia, joilla hämättiin Helsingin keskustan sijaintia hyökkääjille. Keskusta pidettiin mahdollisimman pimeänä, ja Vuosaaren kartanon mailla toimi hämäyksenä jatkuvasti tulittanut ilmatorjuntapatteri Pommi.
Näiden hämäysten, pommittajia härnänneiden yöhävittäjien sekä pelottavan sulkutulen vuoksi moni viholliskone laski pomminsa harvasti asuttuun Vuosaareen. Pommeja putosi myös nykyiselle Rastilan pientaloalueelle.
– Marielundin tilalta ostetuilla mailla sijainnut kotitalomme oli suunnilleen siinä, missä on Kallvikintieltä tultaessa Rastilantiellä ensimmäiset Airoparintie 5–7 rivitalot. 26.2.1944 olimme menneet parinsadan metrin päähän Theodor-isoisän perunakellariin suojaan pommituksia, muistelee Porvoossa nykyään asuva Brita Valkjärvi (os. Sillman), 80.
Valkjärvi oli täyttänyt kymmenen päivää aikaisemmin neljä vuotta. Hän itki vuolaasti, että haluaa perunakellariin lahjaksi saamansa nuken. Jarl-isä kipaisi hakemassa nuken Britalle juuri ennen pommitusten alkamista.
Perunakellarissa paljon porukkaa
Brita Valkjärven isoisän pienessä perunakellarissa oli paljon väkeä, muun muassa Britan isän isoäiti, isovanhemmat, vanhemmat, 2-vuotias pikkuveli sekä myös naapureita. Yhteensä kellarissa oli ainakin 12 ihmistä. Jyrinä ja tärähtely olivat melkoisia, kun varsin lähelle tuntui tippuvan pommeja. Brita ei muista kummemmin pelänneensä, olihan hänellä suuri joukko läheisiä sekä uusi nukke turvanaan.
Pommitusten lakattua Britan isä huomasi, että yksi pommeista oli pudonnut kotitalon pihapiiriin: kivitalo oli saanut osumaa, ikkunat olivat rikki ja osa katosta oli tuhoutunut.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen…
Jan-Olof Sillman seisoo Airoparintie 5–7:n tontilla kohdassa, jossa pommisuojana käytetty perunakellari sijaitsi sodan aikaan. Selän takana sijaitsevat Airoparintie ja Lokipolku. Kuva: Antti Honkanen
– Pihan puutarhakalusteet ja niiden päällä olleet äidin talvitakki ja isän talviturkki olivat vahingoittuneet. Isä sai vanhana vapaapalokuntalaisena palopesäkkeet onneksi tukahdutettua, Brita Valkjärvi kertoo.
Pommi hyötykäyttöön
Seuraavana iltana Valkjärvi lähti perheensä kanssa reellä muutaman kuukauden evakkoon Östersundomiin vanhempien ystäväpariskunnan luokse. Keväällä perhe palasi korjattuun kotitaloonsa asumaan. Yksi asia jäi silti muistuttamaan konkreettisesti suurpommituksista, sillä räjähtäneen pommin kuoren puolikas säästettiin. 50–100 kilon pommi oli tippunut pehmeälle maalle, joten se ei ollut hajonnut täysin osiin.
– Äitini löi sitä vasaralla, kun piti kutsua meidät lapset syömään. Ääni oli kantava, sillä se kuului kotipihasta Rastilan kartanolle ja uimarannalle, joka oli Lokitien päässä Vartiokylänlahdella, Valkjärvi sanoo.
– Myöhemmin Brita Valkjärven vanhempien Rastilantien ja Hankaintien risteykseen perustamalla Sillmanin kauppapuutarhalla kongia lyötiin työntekijöiden kahvikellona, muistaa yhä Vuosaaressa asuva Brita Valkjärven serkun poika Jan-Olof Sillman.
Jan-Olof Sillmanin, 68, lapsenlapset ovat vuosaarelaisia kuudennessa sukupolvessa. Jan-Olofin Stig-Olof-isän Helsingissä asuneita serkkuja evakuoitiin Vuosaareen suurpommitusten aikaan. Perunakellari, jonne Sillmaneja meni pommituksia piiloon, oli olemassa vielä Jan-Olofin lapsuudessa, kunnes nykyiset rivitalot rakennettiin Airoparintielle.
Putosiko Vanttitielle suutaripommi?
Huhujen mukaan myös Vanttitie 1 ja 3:n kohdilla tuolloin olleeseen metsään tippui pommi, joka ei koskaan räjähtänyt. Siksi Britaa ja myöhemmin Jan-Olofiakin kiellettiin menemästä sinne.
– Utelias lapsi kun olin, niin siellä metsässä välillä leikin. Kävelin myös kouluihini Vartiokylän puolelle sekä Rantakiventien Nordsjö-Botby folkskolaan Vanttikallion läpi oikaisten. Koska olin ruuan suhteen lapsena aika kranttu, jätin usein koulumatkoilla ruokaa metsäneläimille, Valkjärvi naurahtaa.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen…
Nordsjö-Botby folkskolan koulukuva on otettu 10.4.1946. Jan-Olof Sillmanin isä Stig-Olof Sillman on kuvassa takarivissä seitsemäs oikealta katsottuna. Koulurakennus on yhä pystyssä Rantakiventiellä. Kuva: Jan-Olof Sillman
Brita Valkjärvellä on yhä tallessa pomminkuori sekä vasara, jolla kongia kumautettiin. 1990-luvulla kuori pyydettiin Puolustusvoimien testeihin Jyväskylään, kun haluttiin selvittää, minkälainen Vanttitielle mahdollisesti pudonnut suutaripommi oli. Puolustusvoimat etsi alueelta perusteellisissa tutkimuksissa pommia ennen kuin sinne rakennettiin talot vuonna 2000 – mitään pommiin viittaavaa ei kuitenkaan löytynyt.
Jatkosodan pommituksissa myös Rastilan kartanon hevostalli otti osumaa, ja Brita Valkjärven isää pyydettiin ampumalla lopettamaan pommista vahingoittunut hevonen. Jarl-isää ei lähetetty rintamalle, sillä hän toimi sota-aikana osastopäällikkönä armeijan varustehtaalla.
– Vaikka asuimme Vuosaaressa, kaukana Helsingin keskustasta, niin Helsingin suurpommitukset vaikuttivat suuresti elämäämme, Brita Valkjärvi miettii.
Jatkosodan Helsingin suurpommituksissa menehtyi Vuosaaren Kallahdessa kaksi siviilihenkilöä, muonamies Emil Enlund ja rouva Svea Uhr.
Haastattelut: Antti Honkanen
