Suunnittelija Marko Puranen, 50, viihtyy kotinsa viereisellä Vanttikalliolla.
Marko Puranen, kerro lyhyesti itsestäsi.
– Olen 50-vuotias suunnittelija, joka muutti junan tuomana 30 vuotta sitten Keski-Suomesta Kontulaan. Samoilta synnyinseuduilta kotoisin olevaan vaimooni tutustuin opiskeluiden jälkeen täällä Helsingissä sokkotreffien muodossa ja siitä se sitten lähti.
Perheeseeni kuuluvat vaimon lisäksi kaksi lasta, jotka ovat nuorisoa nykyisin: tytär opiskelee Herttoniemen lukiossa ja poika Tampereella yliopistossa. Pojan asuinalueella Tampereen Vuoreksessa on hyvin paljon samankaltaisuutta kuin Vuosaaressa, paljon luontopolkuja, liikuntamahdollisuuksia sekä vesistöä – siksi sopeutuminen paikan vaihtoon sujuikin nopeasti ja hän viihtyy siellä hyvin.
Meillä on lisäksi kissa, joka fleksin ja valjain varustettuna nauttii kesäisin joka päivä Vanttikallion maisemista. Perheen kaikille jäsenille Vuosaari tarjoaa hyvät harrastusmahdollisuudet vuodenajasta riippumatta. Harrastuksiin kuuluvat esimerkiksi lenkkeily, pyöräily, uinti, hiihto ja satunnaisesti golf kalastusta unohtamatta.
Kuinka kauan ja missä olet asunut Vuosaaressa?
– Muutimme vaimon kanssa Rastilankallioon leirintäalueen viereen vuonna 2001. Niinä vuosina syntyi esikoinen, jonka jälkeen alettiin etsiä uutta asuntoa. Nopeasti vaimo uuden asuntoehdokkaan löysikin Vanttikallion vierestä. Asuntoon tutustuttaessa hänen oli todella vaikea piilotella innokkuuttaan, mikä ei ehkä ollut paras asia hintaneuvotteluissa. Merikorttikujalla ollaan kohta asuttu 19 vuotta, eikä mainittavaa hinkua ole mihinkään muuttaa.
Missä muualla kuin Vuosaaressa olet asunut, miksi olet muuttanut Vuosaareen?
– Tosiaan opiskeluvuodet asuin Hoasin asunnossa Kontulassa, mutta työt aloittaneena muutin Punavuoreen. Tyttöystäväni eli sittemmin vaimoni asui Vuosaaressa, joka tuli silloin tutuksi.
Yhdessä asuimme Punavuoren lisäksi Alppilassa aivan Linnanmäen kulmilla, sieltä tie vei Pihlajistoon, jossa luonto oli lähellä. Vuokra-asuntoomme oli tulossa julkisivuremontti, jota halusimme karkuun. Melko selvää molemmille oli, että luonto ja vesistö pitää olla lähellä, julkinen liikenne pitää olla toimiva ja koti-ikkunasta pitää näkyä metsämaisema, joten näillä kriteereillä päädyttiin Vuosaareen.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen…
Marko Puranen on kunnostanut isänsä aikoinaan itselleen ostaman Solifer Exportin vuosimallia 1965. Museorekisterissä oleva menopeli odottaa kuivia ajokelejä.
Mikä on parasta Vuosaaressa?
– Parasta täällä ovat luonto, liikuntamahdollisuudet ja meri. Täällä on säpinää, joskus vähän liiaksikin joillain alueilla, mutta helposti löytyy rauhallisia paikkoja oleiluun ja harrastuksiin.
Onko Vuosaaressa jotakin huonoa?
– Ainahan lieveilmiöitä esiintyy, kun liikkuminen kaupunginosasta toiseen on helppoa, kyse ei siis aina ole välttämättä vuosaarelaisista; nuorisoryhmiä ja kaljottelijoita usein notkuu ostareiden lähistöllä, mikä ei välttämättä ole paras käyntikortti. Ehkä nuorille pitäisi keksiä enemmän tiloja vapaa-ajan viettoon.
Mikä on suosikkipaikkasi Vuosaaressa?
– Minulla on monia suosikkipaikkoja, kuten Vanttikallio, Kahvila Kampela, Kallvikinniemi ja Vartiokylänlahden lenkki. Mutta jos yksi pitäisi valita, niin Uutela ja sen luontopolut sekä grillausmahdollisuudet. Ehkä liian vähälle huomiolle jää Hotel Rantapuisto ja sen ympäristö. Viime vuonna haluttiin välttää juhannuksen liikenneruuhkat, joten saunottiin ja vietettiin juhlaa Rantapuistossa.
Haastattelu: Antti Honkanen
Kuvat: Marko Purasen kotialbumi
