Gaël de Crevoisier maalissa noin 4 800 kilometrin soutu-urakan jälkeen. Kuva: World’s Toughest Row
Gaël de Crevoisierin soutu-urakka maailman kovimmaksi soutukisaksi mainostetussa World´s Thoughest Rowissa tuli päätökseensä 2.2.2025. Aurinkolahdessa asuvalta teräsmieheltä Atlantin ylitykseen soutuveneellä kului 52 päivää, 17 tuntia ja 32 minuuttia. Yksinsoutajien sarjassa ainostaan kaksi soutajaa joutui jättämään kisan kesken ja maaliin pääsi 36. Viimeisin soutaja ylitti maalilinjan 14.2.2025. Crevoisierin sijoitus yksinsoutajien sarjassa oli kolmas. Toisesta sijasta hän jäi 12 tuntia. Monimiehiset veneet mukaan lukien hänen sijoituksensa oli 29:s.
Kisa alkoi Espanjan Kanariansaarten La Gomeralta 12.12.2024 ja päättyi Karibian Antigualle. Matkan pituudeksi tuli noin 4 800 kilometriä.
Gaël de Crevoisier, mitkä olivat tunnelmat kun ylitit maalilinjan?
– Tunne oli aika ihmeellinen nähtyäni ihmiset säntäilemässä edestakaisin oltuani 52 päivää matkassa ainostaan aaltojen ja äänettömyyden ympäröimänä. Shokki oli melkoinen! Tunne oli ristiriitainen. Olin hieman murheissani, sillä olisin halunnut olla merellä pidempäänkin. Toisaalta iloitsin perheeni näkemisestä ja siitä, että kisa ja lopussa vaivanneet kivut takamuksessa olivat lopultakin ohi. Olin saanut toteutettua vanhan toiveeni.
Mikä oli tämän reissun vaikein hetki?
Juttu jatkuu kuvan jälkeen…
Aallot olivat korkeita. Kuva: Gaël de Crevoisier
– Vaikeinta taitaa olla näihin kysymyksiin vastaaminen, sillä tämä palauttaa minut takaisin merelle ja saa ikävöimään aikaani siellä. Sanoisin, että matka ei ollut helppo muttei vaikeakaan.
Vaikeinta oli joka päivä mukautua ajatukseen, että päivä on päivä, vaikka mitä teet. Soudat lujaa tai hiljaa, kaikesta on nautittava. Siksi en halunnut tietoja muista soutajista. Päivät olivat omiani ja pienetkin asiat merkityksellisiä ja nautittavia. Kaikesta tulee helpompaa: elät elämääsi omassa veneessäsi ja olet iloinen joka päivä.
Mitkä olivat pisimmät ja lyhyimmät soutumatkasi per päivä?
– Päivässä on 24 tuntia, tehty matka ei ratkaise vaan aika. Aivot ja keho vain seuraavat merta ja aurinkoa. Ihan sama kuinka paljon olet soutanut, olet yhtä uupunut. Ehkä lyhyin matka päivässä oli 25 merimailia ja pisin 86.
Mitkä olivat hankalimpia ja vaarallisimpia hetkiä matkan aikana?
Soutu-urakka jättää jälkensä käsiin. Kuva: Gaël de Crevoisier
– Minusta en kokenut vaarallisia hetkiä, pikemminkin ne olivat hankaluuksia tai teknisiä ongelmia.
Matkan voi jakaa kolmeen vaiheeseen. Ensimmäiset 15 päivää: hankala startti. Sää oli paha, tuuli jopa 38 solmua. Alku oli teknisesti vaikeaa, pelottikin, mutta lopulta se oli hauskaa. Aallot olivat hurjia, kuin seiniä ja ajattelin jo asettaa laahusankkurin, mutta opittuani aallot ja veneeni käyttäytymisen niissä, rupesin nauttimaan soutamisesta. Sain sellaisen kilpailutunnelman päälle. Taisin jopa johtaa yksinsoutajien sarjaa ja moni monimiehinen venekuntakin oli takana.
Pian kohtasin elektroniikkaongelmia. Esimerkiksi autopilotti oli pois päältä ja jouduin siirtämään nukkumapaikkani kannelle seuratakseni menoa kovassa säässä. Myös Saharan hiekkatuuli Calima tunki joka paikkaan vaurioittaen muun muassa aurinkopaneeleja.
Seuraavat 15–20 päivää menivätkin teknisten ongelmien kanssa. Energian tuottamisessa oli suuria ongelmia ja sain hädin tuskin juomavettä tehtyä. Jouduin kuluttamaan juomien ja ruuan hätävarastoja. Tuuli oli tyyntynyt ja olin useita päiviä sairaana kuumeessa ja yskässä. Oikea polveni turposi ja oli kuin tennispallo, enkä päässyt oikein liikkumaan kahteen päivään. Soutaminen yhdellä jalalla tuntui mahdottomalta. Sitten muistin, että eihän merirosvoillakaan ollut kuin yksi jalka!
Juttu jatkuu kuvan jälkeen…
Maali häämöttää. World’s Toughest Row
Jalka alkoi parantua, mutta tuuli oli hankala. Joko sitä ei ollut lainkaan tai sitten tuuli väärästä suunnasta. Välillä piti heittää laahusankkuri, jottei vene olisi mennyt väärään suuntaan. Täysin tyyninä päivinä auringon paahteessa soutaminen on todella tuskastuttavaa puuhaa!
Tässä urakan keskivaiheessa kilpailuvietti ja rytmi hieman muuttui: päämäärä oli liikkua eteenpäin, ratkoa ongelmia ja nauttia olosta merellä. Unirytmikin muuttui luonnollisemmaksi. Työskentelin aamuviidestä keskiyöhön ja nukuin kunnon yöunet. Tai soudin yöllä ja nukuin kunnolla päivällä.
Loppuvaiheessa tuulet asettuivat ja vene kulki kohti länttä miltei itsestään. Oli kuitenkin hieman turhauttavaa, koska joka aamu reitittimeni ilmoitti tuulen olevan 18–22 solmua, mutta itse sain soudettua vain 10–14 solmun vauhtia. Tämä ei ehkä vaikuta suurelta asialta, mutta se oli melkoista taistelua mieleni kanssa ja pahensi myös ongelmia takamukseni kanssa.
Meri muuttui koko ajan sinisemmäksi, mikä oli aika innostava näky. Loppumatkasta kipu takamuksessani paheni yhä. Merisoutajilla yleinen vaiva ovat hiertymistä ja suolavedestä johtuvat ihotulehdukset takamuksessa. Kipu oli lähes sietämätön. Matkan aikana painoni putosi kymmenen kiloa 83:sta 73:een kilogrammaan.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen…
Iloinen jälleennäkeminen perheen kanssa maalissa. World’s Toughest Row
Entä tekisitkö matkan uudelleen?
– Kyllä ja en. Ikävöin merta ja soutamista. Ehkä olisin onnellinen, jos pääsisin uudelleen soutumatkalle. Mutta ehkä jokin toinen reitti, jotta saisin erilaisen kokemuksen.
Onnittelut Gaël de Crevoisier upeasta suorituksesta ja kiitokset Vuosaari-lehden sekä lukijoiden puolesta matkaraporteista!
