Pölyttäjät – kasvituotannon perusta

Vuosaaren luonto -palstalla tutustutaan Vuosaaren luontoon.

Siitepölyvasut erottuvat neidonkielellä olevan kimalaisen raajoista.

Siitepölyvasut erottuvat neidonkielellä olevan kimalaisen raajoista.

On vaikea kuvitella minkälaista elämä olisi ilman kimalaisia ja muita pölyttäjiä. Ei olisi kukkia, ei marjoja, ei omenoita eikä rypsiöljyä. Toki havupuut ja osa lehtipuista ovat tuulipölytteisiä. Niistä olemme toki saaneet ainakin allergioita. 

Olen itsekin pölyttänyt meloneja käsin kasvihuoneissa, mutta valtava työ on siinä ”pensselöimisessä”. Minkälaista se olisikaan miljardikukkaisessa rypsi- tai rapsipellossa? Jokainen mustikka ja puolukka tarvitsee pölyttäjänsä ennen kuin kukasta kehittyy marja tai hedelmä kirsikkapuuhun. Ei olisi ainakaan työttömyyttä, mutta ”pörriäiset” tekevät sen ilmaiseksi. Joten antakaamme pölyttäjien tehdä arvokasta työtään ihmisten, lintujen ja  karhujen iloksi. Karhut jopa lihottavat itsensä hyvään talvehtimiskuntoon marjoilla. 

Juttu jatkuu kuvan jälkeen…

Keväinen kimalainen krookuksella.

Keväinen kimalainen krookuksella.

Vääränlaiset torjunta-aineet voivat olla uhka eri pölyttäjäkannoille. Kukkakärpäset, monet kovakuoriaiset ja perhoset toimivat myös pölyttäjinä. Usein jollakin kasvilla voi olla vain tietty yhdenlainen pölyttäjä, esimerkiksi ukonhattu tai muurahaissinisiipi viholaismuurahaisineen. 

Luonnossa kun yksikin osatekijä luonnon monimuotoisuudesta puuttuu tai kärsii, se vaikuttaa koko ekosysteemiin. Olisi syytä olla kiitollinen nähdessämme ”pörriäisen työssään”, eikä kammoksuen hätistellä ja huitoa sitä tiehensä.

Markku Piipponen