Vuosaaren luonto -palstalla tutustutaan Vuosaaren luontoon.
Ikkunani alla kalalokinpoikanen syö emon tuomaa ateriaa. Liekö sammakkoa.
Olen seuraillut koko kevään ja alkukesän vastapäisen talon kalalokkiperheen elämää. Lokkipariskunta rakensi pesänsä kaltevalle pinnalle kattopellin päälle. Ajattelin kauhuissani, että mitähän tuostakin tulee.
Linnut eivät päättele, ne toimivat ”vaistojensa” varassa. Niin siinä isälokin vartioidessa pihalla vakipaikallaan ukkosmyrskyn aikana kovassa vesisateessa pesä, toisin sanoen pari kortta ristissä, irtosi kattopellistä ja putosi neljännen kerroksen katolta alas asfalttiin. En nähnyt putoamista, mutta näin seuraavana päivänä poikasen vastaleikatulla nurmikolla taapertamassa. Onneksi oli vastaleikattu nurmikko ja saipahan poikanen tutustua uuteen ja vaaralliseen maailmaan.
Vaaran uhatessa poikanen jähmettyy liikkumattomaksi ja silloin on vaarana, että ihminen astuu sen päälle. Poikasen suojavärikin on sellainen, ettei sitä liikkumattomana helposti huomaa.
Lokin luontaisia vihollisia ovat ketut, minkit sekä harmaa- ja merilokit. Ihmiset puolestaan säikkyivät lokkien syöksyileviä hätyyttely-yrityksiä ja sanovat, että kauheita nuo lokit kun eivät anna rauhassa kävellä kauppaan. Lokit eivät tee ihmiselle muuta pahaa kuin metelöivät siinä missä koiratkin.
Lokkiperheelle poikasaika on stressaavaa ilman koronaakin. Yötä päivää saavat olla huolissaan ja ”varpaillaan”. Perhe taitaa olla hyvinkin tarkkailun alaisena Villasaarentien ja Haapasaarentien asunnoista. Toki lokkeja pidetään haittalintuina, mutta niidenkin seuraaminen on yhtä jännittävää kuin Serengetin gnuitten ja seeprojen krokotiilejä vilisevän joen ylitys.
Markku Piipponen
