Pelko, epävarmuus ja toivo – nämä tunteet kulkevat käsi kädessä jokaisen kanssa, joka joutuu aloittamaan elämänsä uudessa maassa. Alku voi tuntua näkymättömältä, kuin elämä alkaisi pöydän alta.
Näytelmä Talvi pöydän alla on ohjaaja Uladzimir Ushakoun (s. 1963) henkilökohtainen vastaus tähän kokemukseen. Se kertoo, että vaikka alku on haavoittuva, uusi identiteetti ja paikka yhteisössä ovat mahdollisia, jos ympäröivä yhteiskunta avaa oven.
Ushakou pakeni Valko-Venäjältä vuonna 2021 poliittisen sorron vuoksi. Hänen perustamansa Valko-Venäjän taiteellinen nykyteatteri suljettiin viranomaisten määräyksestä. Hallinnon vainot pakottivat monia muitakin kulttuurivaikuttajia maanpakoon. Ukrainan kautta Suomeen tullut Ushakou kertoo jättäneensä hakemuksen Maahanmuuttovirastoon. Se on vielä käsiteltävänä.
– Suomi on antanut suojan, mutta myös haasteen sopeutua – haastanut kohtaamaan omat epäilyksensä ja rakentamaan juuret kylmään maahan, hän pohtii.
Näytelmä pohjautuu Roland Toporin (1938–1997) tekstiin, jonka Ushakou on muokannut suomalaisyleisölle.
Talvi pöydän alla nostaa esiin universaalit tunteet: pelon, kaipuun, rakkauden ja toivon. Sen ydinkysymys on, miten maahanmuuttaja siirtyy “pöydän alta pöydän ääreen” – osaksi yhteisöä.
Ushakou muistuttaa, että pakolaisuus ei ole numeroita tai kiintiöitä, vaan kohtaloita ja oikeutta löytää koti.
Kokemus “pöydän alla olosta” tuntuu Ushakoun mukaan kuin olisi nurkkaan ajettu lapsi – vetäytynyt, haluton tulemaan ulos.
– Muutto vieraaseen maahan on psykologisesti vaikeaa: ihminen kokee itsensä tarpeettomaksi, väliaikaiseksi, kuin “ei olisi maata jalkojen alla”, eikä tunne olevansa kotonaan.
Nykyisin tilanne on jo toinen. Ohjaaja sanoo tuntevansa olonsa turvalliseksi – Ukrainassa ja Valko-Venäjällä vaara oli aina läsnä.
– Suomessa tunnen oloni vapaaksi.
Valko-Venäjän kulttuurielämä on kokenut kovia viime vuosina. Ushakoun tarina liittyy laajempaan muuttoaaltoon, jossa sadat taiteilijat ja vaikuttajat pakenivat diktaattori Aljaksandr Lukašenkan hallinnon vainoja.
Suomessa diaspora kokoontuu vuosittain Helsingissä, ja myös maanpakolaisten tunnustama presidentti Sviatlana Tsihanouskaja (s. 1982) osallistua näihin tilaisuuksiin.
Ushakou näkee tapaamiset tärkeänä henkisenä tukena ja solidaarisuuden eleenä: – Ne kantavat toivoa niille, joiden koti on jäänyt rajan taakse.
Tsihanouskaja on Ushakoun mukaan tehnyt paljon, mutta se ei vielä riitä – Valko-Venäjän tilanne on kansainvälisesti vaikea, valkovenäläisiä pidetään helposti venäläisinä ja heitä myös rangaistaan kollektiivisesti.
– Mielestäni kansojamme ei voi rinnastaa – meillä on oma tapamme vastustaa, emme tartu aseisiin vaan toimimme kuten Gandhi. Olemme yrittäneet muuttaa maatamme rauhanomaisin keinoin.
Vuosaaressa nähtävä näytelmä on enemmän kuin elämän tarina. Se on peili suomalaiselle yhteiskunnalle ja kutsu keskusteluun siitä, miten maahanmuuttajat voivat löytää paikkansa tasaveroisina. Taide ja demokratia kulkevat tässä rinnakkain – ja jokainen katsoja voi kysyä, mitä toivo merkitsee omassa elämässä.
Talvi pöydän alla -näytelmän ensi-ilta on 19.11.2025 Helsinki 98 -teatterissa. (Vuosaarentie 7). Liput ja lisätiedot: fienta.com/fi/talvi-poydan-alla-150812
