Jorma Vakkuri kodissaan maalaustensa keskellä. Hänen pitelemänsä maalaus on nimeltään Kaikesta kaikkeen (2018). Vakkuri kertoo, että Maalaus mukaan maksutta -tapahtumiin (kunkin kuun 27. päivä) voi kuka tahansa ilmoittautua sähköpostitse osoitteeseen jorma.vakkuri@gmail.com
Jorma Vakkuri avaa minulle kotinsa oven vuosaarelaisessa kerrostalossa. Vakkuri on eläkepäiviään viettävä diplomi-insinööri, sana- ja kuvataiteilija. Hän on asunut paikkakunnalla yli 30 vuotta ja viihtynyt hyvin merellisessä ja monikulttuurisessa kaupunginosassa. Vakkurin aktiviteetteihin ovat kuuluneet kirja- ja runopiirit sekä maalaaminen ja kirjoittaminen.
– Palasin maalausten pariin 50 vuoden tauon jälkeen, Vakkuri kertoo.
Hämmästelen miehen kotia, jonka seinät ja nurkat pursuavat taideteoksia. Maalauksia on peräti 4 000. Teokset ovat abstrakteja, värien ja kuvioiden leikkiä.
– Kun maalaan, en ajattele mitään, Vakkuri selittää.
– Maalaukseni ovat tietoisen ja alitajunnan välistä pöhinää, flouta. Nimeän maalaukset jälkikäteen. Nimi ja maalaus muodostavat vuoropuhelun.
Silmäilen mielikuvituksellisia teoksia. Saan kuulla, että maalaus voi syntyä jopa minuuteissa. Vaivattomuus käy yksiin upeuden kanssa. Vakkuri kertookin saaneensa työhönsä opetusta monilla kursseilla.
Olen tullut Vakkurin järjestämään Maalaus mukaan maksutta -tapahtumaan. Tilaisuuden nimi kertoo jo periaatteen: vaikka maalauksilla on näyttelyhinnat, osallistujat saavat mukaansa maalauksen tai kaksi ilmaiseksi. Vakkuri kertoo motiivikseen ilahduttamisen halun.
Kohta ovikello soi. Ritva osallistuu tilaisuuteen. Hän valitsee kaksi maalausta sadan esitellyn maalauksen joukosta. Millä perusteella teit valintasi, kysyn.
– Sen perusteella, mikä sattuu miellyttämään. Näissä on vahvat värit. Tämä tuo mieleeni Kallvikinniemen ja tämä toinen Korpilahden Jyväskylässä.
Saan itsekin mukaan maalauksen kotiin vietäväksi. Jään vielä hetkeksi juttelemaan taiteilijan kanssa. Kysyn, mitä maalaaminen hänelle antaa.
– Maalaaminen on vapauttavaa, Vakkuri kertoo, virkistävää ja antoisaa. Siinä on hurmosta läsnä.
Teksti: Timi Korhonen, TT
