Vanhuus ja vaivat kun tulivat kuvioon, oli pakko muuttaa lähemmäksi lääkäreitä. Helsingin seudun kartta esiin. Vuosaareen takaisin. Entinen koti 40 vuotta sitten oli Porslahdentie 12 B. Uusi koti oli entisellä hiekkakuopalla. Vuosaareen oli tullut metro, maailman kaunein. Ensimmäisenä näin bussin 96, jotain oli sentään ennallaan. Kymmenen vuotta matkustin kotikadulta Vuotien, Kallvikintien ja Mellunmäen kautta Rautatientorille. Silloin rakastuin julkiseen.
Entisen ostarin tilalla on nyt palvelutalo. Tuleva koti? Eka kerta kun menin lähikauppaan näin talomme nurkalla puhelinyhdistyksen, entisen työpaikkani kaapelinkannen. Muistelin siinä kun jatkajat kertoivat, että isoimmissa kaapelikaivoissa korkattiin perjantaipullo. Ei enää nykyisin Elisalla.
Kävin läpi kaikki palvelulinjat. Ihana seikkailu nähdä kotikulmat. Uutela oli ihan samannäköinen kuin 40 vuotta sitten. Metrossa näin Hannu Salaman. Kiitollisena muistin tutustumiseni tosielämän juhannustansseissa.
Ja Mosaiikkitorilla törmäsin ihaniin marmorikaivausmöhkäleisiin.
Ja oli uusi kirjasto toista kuin se vanha, jossa meillä oli taidenäyttelyitä. Myös Tehtaanpuiston koululla oli näyttelyitä.
Ette arvaa, miten tärkeä meidän oma lehti Vuosaari on. Entisissä kodeissa kaipasin samanlaista elämystä.
Nyt olen kotona!
Terveisin ”kivisti” Liisa Koskivaara
