Hernerokka ja kuuma kahvi lämmittivät teltalla piipahtaneita syksyisen koleana päivänä. Vapaaehtoisina tapahtumassa Anja Hinkkanen (vas.) ja kauhanvarressa Aino Raittinen.
”Köyhän arki on yksinkertaisesti sitä, ettei ole varaa mihinkään. Ei ruokaan, ei lääkkeisiin, ei vaatteisiin, ei harrastuksiin.”
Näin luki yhdessä niistä monista lapuista, joihin Mosaiikkitorilla piipahtaneet ihmiset saivat kirjoittaa, mitä köyhyys tarkoittaa heidän arjessaan. Vuosaaren seurakunnan diakoniatyö ja vapaaehtoiset tarjosivat teltalla hernekeittoa ja kuumaa kahvia YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisena päivänä 17.10.
Samana päivänä vietettiin valtakunnallista Asunnottomien yötä. Ajatus itkettää kahville pysähtynyttä naista. Hänen viereensä pysähtynyt mies kyseli diakoniatyöntekijä Fiia Diekmannilta, miten paljon Vuosaaressa on asunnottomia.
– Ei ehkä niin näkyvästi, mutta kyllä täällä on paljon piiloasunnottomia eli ihmisiä, jotka joutuvat asumaan toisten nurkissa.
Päättäjille lähetettiin terveisiä: eläkkeen pitäisi olla minimissään tonni kuussa, lääkkeiden pitäisi olla edullisempia ja huokeampia asuntoja tarvittaisiin. Ihan pienetkin asiat tekisivät elämästä siedettävämpää. Joku toivoi, että Uutelan lenkkipoluille saataisiin muutama puinen penkki, jossa saisi vähän istua. Kirjastoon ja terveysasemaan halutaan panostaa, ja kävelyteitä pitäisi hiekoittaa paremmin.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen…
Paula Kastikainen (vas.) tapasi diakoni Heidi Karvisen kanssa Mosaiikkitorilla, missä Vuosaaren seurakunnan työntekijät sekä vapaaehtoiset tarjosivat juttuseuraa YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisena päivänä.
Paula Kastikainen on liikkeellä pyörätuolilla. Häntä huolettaa yhteiskunnan jakautuminen.
– Olen vammautumisen takia eläkkeellä, töissä aikoinaan ihan hyvässä asemassa – mutta nyt olen köyhä. On pelottavaa, mihin raha yhteiskunnassa laitetaan. Hallitusohjelma herättää pientä toivon kipinää, olisi niin tärkeää, että kaikilla olisi sama ihmisarvo.
Hän ajattelee, että seurakunnalla on paljon mahdollisuuksia kohdata ihmisiä. Vuosaaressa on paljon eläkeläisiä, joita voisi aktivoida.
– Itse voin henkisesti aika hyvin – pitää vaan tehdä köyhyydestä niin hyvää kuin voi.
Teksti ja kuvat: Outi Jaakkola
