Asukastalot ja pysäköintialueiden maanvuokrat

Viime Vuosaari-lehdessä oli Timo Ylösen mielipidekirjoitus asukastaloista ja niiden tarpeellisuudesta. Kirjoitus vaatii täsmennystä asukastalojen lukumäärään. Kirjoituksessa mainittujen asukastalojen lisäksi Vuosaaressa on Kallahden Pysäköinti II:n Vietto-talo sekä Kaivonkatsojantien Pysäköinnin asukastalo Parkki.

Kallahden Pysäköinti II:n hallituksen jäsenenä tunnen luonnollisesti parhaiten Vietto-talon asiat.  Vietossa on kudonta- ja nikkarointitilat sekä takkatupa ja keittiö, jotka ovat tarkoitettu asukkaiden käyttöön erilaisten tilaisuuksien järjestämiseen. Vietto-talon takkatupa ja keittiö ovat kuitenkin olleet Helsingin kaupungille vuokrattuina kymmenkunta vuotta. Näissä tiloissa toimii perhepuisto.

Useamman vuoden ajan on kaupungin kanssa yritetty tarkistaa vuokrasopimusta, sillä tämän hetkinen vuokra ei kata tilojen aiheuttamia kustannuksia. Tämä tarkoittaa, että asukkaat maksavat parkkiyhtiön kautta Helsingin kaupungin kuluja.

Isompi korjattava asia pysäköintiyhtiöiden osalta on kuitenkin maanvuokrat, joita kaupunki perii pysäköintialueista. Tuntematta tarkemmin muiden pysäköintiyhtiöiden vuokrasopimuksia voin tarkastella asiaa vain Kallahden Pysäköinti II:n näkökulmasta, mutta oletan, että muillakin yhtiöillä on kohtuuttomat maanvuokrat. Kaupunginvaltuusto on tehnyt päätöksen 2000-luvun alussa, että pysäköintialueista peritään maanvuokraa 1 euro neliömetriltä. Tällä päätöksellä on haluttu hillitä asumiskustannuksia uusilla alueilla kuten esimerkiksi Jätkäsaaressa ja Kalasatamassa. Vanhat 90-luvulla tehdyt sopimukset sisältävät moninkertaiset neliövuokrat.

Kallahden Pysäköinti II on yrittänyt neuvotella kaupungin kanssa maanvuokrien kohtuullistamista vedoten asukkaiden yhdenvertaiseen kohteluun. Vastaus oli kielteinen. ”Jokainen sopimus on oman aikansa lapsi”, todettiin ja korkeat maanvuokrat jäivät voimaan.

Pysäköintiyhtiöiden tulisikin keskittää voimavaransa yhteistyöhön ja saada kaupunki alentamaan maanvuokria samalle tasolle kuin myöhemmissä sopimuksissa. Maanvuokrien alentaminen heijastuisi suoraan asumiskustannuksiin. Kohtuulliset asumiskustannukset on yksi kaupungin tavoitteista, joten neuvottelutahtoa olettaisi kaupungillakin olevan. Näin toteutuisi myös eri asuinalueiden asukkaiden yhdenvertainen kohtelu.

Eija Loukoila