Amiraali – näyttävä vaeltajaperhonen

Amiraaliperhonen.

Amiraaliperhonen. Kuva: Aku Honkanen

Eräänä alkusyksyn lämpimänä iltana oli Heteniityntien koulun pihan omenapuiden katveessa kymmeniä amiraaliperhosia (Vanessa atalanta). Täpläperhosten heimoon kuuluva päiväperhonen on näyttävä ja suuri, sen siipien kärkiväli on 53–65 millimetriä, naaraat ovat vähän koiraita kookkaampia. Amiraalin tunnistaa varsinkin yläpuolelta sen mustalla taustavärillä olevista oransseista nauhoista ja valkoisista täplistä. Sen siivet ovat alapuolelta ruskean, harmaan ja sinisen kirjavia. Hyönteisen yllättävä tuntomerkki on takasiipien kuvio, joka muistuttaa todella paljon joko lukua 980 tai 986. Lentäessään perhonen näyttää mustalta.

Amiraali on niityillä, hakamailla, puutarhoissa, maatalous- ja kulttuuriympäristöissä viihtyvä vaeltajaperhonen, joka lentää Suomessa toukokuun lopusta kesäkuun loppupuolelle. Toisen polven lentoaika on heinäkuun puolivälistä syyskuun puoliväliin. Syksyllä toisen polven amiraalit vaeltavat usein Suomesta talveksi eteläisempiin maihin, sillä aikuiset yksilöt talvehtivat ulkomailla.

Amiraali lentää nopeasti ja liitämällä, ja se imee ahkerasti kukkien mettä, mutta myös lehtipuista valuvaa mahlaa. Suomessa amiraali munii melko umpinaisiin kasvustoihin, joissa toukka syö ravinnokseen nokkosia. Lajin tärkeimmät lisääntymispaikat sijaitsevat Pohjois-Afrikassa ja Etelä-Euroopassa, Suomessa talvehtiminen onnistuu todella harvoin. Hyvinä vuosina laji levittäytyy vaeltamalla jopa Pohjois-Lappiin, useimmiten kuitenkin vain Oulun tasolle saakka.

Teksti: Antti Honkanen
Kuva: Aku Honkanen