Ilta Saimaalla.
Poikkeuksellinen kevät ja kesä matkustusrajoituksineen pakotti ihmiset löytämään kotiseutunsa ja -maansa uudella tavalla. Vuosaaren luontopoluilla, metsissä ja rannoilla on ollut ennennäkemätön ruuhka, kun muutkin ovat mainiot paikkamme löytäneet. Välillä ovat päät kolkanneet poluilla niin, että ulkoilurauhaa on pitänyt hakea Sipoon metsistä saakka. Mutta hyvä, että Vuosaaren arvot ymmärretään muuallakin. Ja hienoa, että hieman kateissa ollut kotimaakin on taas löydetty. Mallorcan, Rhodoksen ja Bulgarian hiekkarantojen lisäksi Kallvik, Aurinkolahti ja Yyterikin ovat tulleet tutuiksi sekä Koli ja Saana taas löydetyiksi.
Kesämatkailin Vuosaaressa ja Etelä-Suomessa. Mustikat raavin koti-Rastilasta ja Vierumäeltä. Atomit ja muikut vetäisin Lappeenrannassa. Muuten oli meno Karjalassa ennallaan, mutta itänaapurit olivat vaihtuneet kotimaisiin turisteihin. Mauton ja väritön ei ollut syntymäkaupunkini nytkään, mutta hajuton kyllä. Eivät näet haise sellu- ja paperitehtaat kuten vanhaan hyvään aikaan. Ostaisin, jos joku sen menneen ajan tuoksun – monille lemun – pullottaisi!
Pakina jatkuu kuvan jälkeen…
Mustikoita Vierumäellä.
Torikahvit nautittiin Heinolassa ja Mikkelissä. Patsaankaatajat ja muut vouhottajat eivät olleet Mikkeliin ehtineet, sillä Mannerheim saapasteli edelleen torin reunalla. Inttiaikaiset ravitsemusliikkeet olivat Mikkelistä kadonneet ravintola Päämajaa lukuun ottamatta. Airoakaan en paikalla nähnyt. Vaan eipä ole varuskuntaakaan enää kaupungissa.
Varusmiehenä kävin usein seuramassa mestaruussarjan jalkapallo-otteluita Mikkelin urheilupuistossa. Siihen aikaan ylimmällä sarjatasolla pelasivat niin Mikkelin Palloilijat kuin Pallo-Kissatkin. Kohokohta oli HJK:n nousevan tähden Atik Ismailin ja savolaisyleisön sanailu. Eipä tainnut Atik ymmärtää savolaisten vieräleukojen huudoista paljoakaan. Mutta eivät tainneet ukotkaan ymmärtää Atikin stadilaisia vastauksia. Ja parempi niin.
Pakina jatkuu kuvan jälkeen…
Risteilin Turussa.
Jossakin oli rankattu Savonlinna Suomen parhaaksi kesäkaupugiksi. Kiva se onkin, mutta sen, Helsingin, Lappeenrannan ja Tampereen kovaksi kilpailijaksi on mielestäni kyllä noussut kohinalla Turku. Aurajoki rantakahviloineen ja laivaravintoloineen muistuttaa jo parhaiden eurooppalaiskaupunkien tunnelmaa. Ja Turussa riittää myös muuta katsottavaa ja nähtävää.
Kesän kalorimäärää kasvattelin ja pienjanoani tyydyttelin pienpanimoiden tuotteita nautiskellen Vääksyn ja Kakolan panimoissa. Leivosten määrää en kesällä laske. Se mikä ilolla ja nopeasti kesällä kertyy, hitaasti ja hammasta purren syksyllä lähtee.
Usein kuulee sanottavan, että ulkomaiset turistit kiilaavat. Toreilla ja turuilla liikkuessa huomasin, että kyllä kiilaa suomalainenkin. Oli kyse sitten liikenteestä, kassa- tai vessajonosta. – Me only! – My life matters!
Pidetään turvaväli, ei kiilata eikä tungeta! Kaikkea ei ole peruttu, tapahtumia ja tunnelmaa riittää täällä koti-Vuosaaressakin. Nautitaan loppukesästä!
Eero Honkanen
eero.honkanen(at)vuosaarilehti.fi
Tällä pakina-palstalla ihmetellään elämää vuosaarelaisin silmin.
