Kiitos päätoimittaja Eero Honkaselle viime lehden osuvasta kirjoituksesta, jossa hän ihmetteli Meri-Rastilan hurjaa lisärakentamista. Samaa on moni muukin ihmetellyt. Voisipa sanoa, että tämä vain 30 vuotta vanha alue rakennetaan uudelleen. Totta on, että alue on melko väljästi rakennettu, mutta se on aikoinaan yhtenäisesti suunniteltu luonnonläheinen ja miellyttävä asuinalue. Se, että sinne 1990-luvun alussa tuli silloisen laman johdosta suunniteltua suurempi vuokra-asuntokanta, ei ole riittävä peruste koko alueen myllertämiseen. Meri-Rastilassa on myös omistusasuntoja sekä Hitas- ja asumisoikeusasuntoja.
Täydennysrakentaminen on usein järkevää, jos valmiiden katujen, sähkö-, vesi- ja viemäriverkkojen ääreen saadaan lisää asukkaita. Meri-Rastilassakin huolellisella suunnittelulla olisi voitu jonkin verran rakentaa lisää muuttamatta koko alueen luonnetta. Monet arkkitehdit ovat julkisestikin kritikoineet Helsingin nykyistä täydennysrakentamista liialliseksi. Erityisesti pienet lähiluontokohteet ja puistikot joutuvat häviölle. Meri-Rastilassa täydennysrakentaminen saa huipennuksen, kun suhteellisen nuorta rakennuskantaa puretaan ja rakennetaan korkeita taloja tilalle ja lähipuistoihin.
Kaupunginvaltuustossa lisärakentamisen kannattajat näyttävät pitäneen tärkeimpänä perusteena segregaation eli eriarvoistumisen välttämistä. On tietenkin hyvä, jos asuntorakenne asukkaineen on tasapainoinen ja monipuolinen. Helsingin kaupunki teki Vuosaarta koskevan tasapainottamispäätöksen jo 1990-luvun lopulla, kun päätettiin Meri-Rastilan jonkinmoisen vuokra-asuntovaltaisuuden ja Kallahden vielä suuremman vuokra-asuntovaltaisuuden vastapainoksi rakentaa lähes pelkkiä kovan rahan asuntoja Aurinkolahteen. Tämä merkitsi myös koko Helsingin asuntopolitiikassa käännettä. Kaupunki oli ennen vuokrannut omistamiaan tontteja. Aurinkolahdessa tontit myytiin rakennusyhtiöille, ja tämä menettely yleistyi jatkossa. Kun segregaatiosta puhutaan, niin Vuosaaressa sitä edustaa puhtaimmillaan Aurinkolahti, jossa on lähes pelkkiä omistusasuntoja. Mitäs sille tehdään? Veikkaanpa – ei mitään.
Jyrki Lohi
