Arvo-esityksessä on 15 ikärikasta ja seitsemän ammattitanssijaa. Kuva: Mirkku Merimaa
Yli kuusikymppiset Saara Soini ja Teppo Koskela hakivat mukaan tanssijoiksi Susanna Leinonen Companyn Arvo-tanssiteokseen. Kumpikin yllättyi, miten merkityksellinen kokemus se on ollut. Ensi-ilta on 4.3. Itäkeskuksen kulttuurikeskus Stoassa.
Arvo-tanssiteos avasi Saara Soinille uuden ikkunan minäkuvaan. Viranhaltijan uran tehnyt istumatyöläinen hakeutui eläkepäivinä tanssin pariin tyttärensä innostamana.
– Tässä tavallaan ympyrä sulkeutui, sillä minä vein aikoinani tyttäreni balettitunnille ja nyt hän sananmukaisesti saattoi minut tanssitunnille.
Saara löysi tanssin parista paljon enemmän kuin oli etukäteen kuvitellut. Ammattilaisen ohjauksessa monenlaista elämää nähneen yli kuusikymppisen kroppa on yllättäen täynnä pieniä lihaksia, herkkyyttä ja kykyä koskettaa.
– En osannut odottaa, millainen tunnevyöry minussa lähtee liikkeelle. Aistin asioita voimakkaammin, uskallan olla täysin auki ja luottaa muihin tanssiryhmäläisiin ja ohjaajiin, hän kertoo.
Joogaa ja pilatesta aikaisemmin harrastaneelle tanssin koreografiat ovat olleet vaativia. On keskityttävä niin moneen pieneen ja isompaan yksityiskohtaan: käden asentoon, katseeseen, tahtiin ja yhtäaikaiseen liikkeeseen…
Teoksessa käytetään myös ihmisääniä. Saara sai yllättäen solistiroolin, kun harjoituksissa innostui ääntelemään muita kovemmin.
– Itsekin vähän pelästyin, miten vahva ääni minusta tuli. Olen harrastanut aikaisimpina vuosina kuorolaulua, ollut muun muassa keskiaikaisia kirkkolauluja esittävässä kolmen hengen kokoonpanossa. Lauluharrastus hautautui vuosia sitten aikasyöpön työn alle, hän kertoo.
Maaliskuun esitys ei Saaraa jännitä muuten kuin laulun osalta – entäpä jos ääni ei toimikaan? No se on vain elämää, hän tuumii kokemuksen tuomalla varmuudella.
Ikäihmisten potentiaali esiin
Taiteellinen johtaja Susanna Leinonen kertoo, että Arvo-tanssiteoksessa käsitellään paljon identiteettiä, miten se rakentuu ja miten yksilö on osa yhteisöä. Työryhmä on jakanut koreografille hyvinkin kipeitä asioita. Harjoituksissa on naurettu ja itketty paljon. On hienoa, miten suuri luottamus ja kunnioitus työryhmässä vallitsee.
– Teos tuo näyttämölle nämä kykenevät ja ilmaisevat ikäihmiset. Tekemisessäkin on huomioitu vain esiintyjien eri lähtökohdat, ei mitenkään ikää.
Susanna kritisoi suomalaista yhteiskuntaa, jossa ikääntyvillä ei ole heidän ansaitsemaansa arvoa.
– Miksi ihmisistä tulee yhteiskunnan silmissä arvottomia kustannuseriä, kun he jäävät eläkkeelle? Ei ihmisyys mihinkään katoa, jokaisella meistä on valtavasti erilaisia voimavaroja käytettävänään myös yli kuusikymppisenä, hän korostaa.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen…
Saara Soini ja Teppo Koskela. Kuva: Mirkku Merimaa
Saman asian on kokenut myös Saara, joka mietti omaa minuuttaan eläkkeelle jäätyään.
– Tuntui kuin virkaura olisi näivettänyt minut kokonaan, kaipasin jotain uutta minäkuvani vahvistamiseksi. Tämä tanssiproduktio on ollut niin mahtava kasvukokemus, että sydämeni pakahtuu onnesta.
– Olen oppinut, kuinka tunneharjoittelun ja tanssin myötä ihmiskeho joustaa, kun sitä koskettaa. Meillä on Tatiana Urtevan ohjauksessa todella upea ryhmä, kaikki kannustavat toisiaan ja voin olla täysin oma itseni, Saara kehuu.
Ihmisen arvoa tanssiharjoittelun yhteydessä pohtineen Saaran mielestä tanssiteoksessa toteutuu ihmisyyden ydin.
– Ajatus, että meistä jokainen nostaa ja kannattelee toinen toisiaan. Ja toivoo, että tulee itsekin siinä nostetuksi, hän pohtii.
Juuret innostivat Arvoon
Teos on osa Helsingin kaupungin iäkkäiden ihmisten liikkumisen ja kulttuuritoiminnan edistämishanketta. Susanna Leinonen Companyn viime vuonna ensi-iltansa saanut Juuret innosti mukaan Teppo Koskelan.
– Olen aina ollut kiinnostunut nykytanssista ja kun olin katsomassa Juuret-teosta ja kuiskasin vaimolle korvaan, että tuonne minä haluaisin mukaan. Susannan koreografia ja nykytanssi imaisivat mukaani niin, että kävin katsomassa teoksen toisenkin kerran.
Nuorten liikuntavammaisten asumisyksikön asumispalveluohjaajan työstä eläkkeelle jäänyt fysioterapeutti ja sosiaalipedagogi on opiskellut myös musiikki- ja taideterapiaa. Hän alkoi seurata sosiaalisessa mediassa, milloin uuteen teokseen haettaisiin tanssijoita.
– Oli hieno tunne, kun pääsin mukaan produktioon. Meitä on Arvossa 15 ikärikasta ja seitsemän ammattitanssijaa. Tatiana Urteva on tehnyt vaativan koreografian, se on iso luottamuksenosoitus meitä vanhoja kohtaan, hän kiittää.
Fysioterapeutti on nyt omakohtaisesti huomannut, että tunteja kestävä treenaaminen vahvistaa selvästi myös muistikapasiteettia.
– Alkuun oli tosi vaikeaa muistaa kaikkia koreografian kuvioita, eikä se ole vieläkään ihan helppoa, mutta aivot selvästi aktivoituvat koko ajan. Minusta on hienoa se, että ammattilaiset ja harrastajat, nuoret ja vanhat tekevät tätä produktiota tasavertaisina yhdessä. Ja että ikääntyville ihmisille annetaan arvoa.
– Nautin siitä ilosta, minkä tanssiessa saa, on niin upeaa saada uusia haasteita. Olen todella utelias ihminen ja haluan tehdä, kokeilla ja kokea uusia asioita, haastaa itseäni monipuolisesti, Teppo jatkaa.
Susanna innostui tuottamaan tanssiteoksia ikääntyneille, koska haluaa herättää katsojia pohtimaan, miksi tanssitaiteessa esiintyy vain nuoria kehoja.
– Meillä jokaisella on oma arvomme, myös ikääntyvä vartalo on kaunis ja tanssi tuo siihen lisää ryhtiä ja itsevarmuutta.
Teksti: Outi Myllymäki
Kuvat: Mirkku Merimaa
Arvon ensiesitys on lauantaina 4.3. Itäkeskuksen Stoassa (Turunlinnantie 1). Liput 24 / 15 / 10 euroa, lippu.fi
