Kiitos Viljo Lehtoselle viime Vuosaari-lehdessä ”Helsinki 1944” (SKS 2023) -tutkimuksestani annetusta palautteesta! Tutkimus on täyttänyt yhden tarkoituksensa, kun se herättää keskustelua! Lehtosen kirjoituksesta ei selviä, perustuuko kommentit tutkimukseni tekstiin, Vuotalossa pitämääni esitelmään vai kirjan käsittelyyn julkisuudessa. Vuosaari-lehti lähetti minulle ystävällisesti luettavakseni myös Arto Mannisen kirjoituksen, joten siihen myös muutama kommentti.
Helsinki 1944 on kymmenes julkaisuni ja olen tehnyt sen yliopistossa oppimillani akateemisen historiantutkimuksen metodeilla. Tässä lyhyessä kirjoituksessa on mahdoton toistaa tutkimukseni argumentteja, joten suosittelen niistä kiinnostuneita lukemaan kirjani. Sen voi lainata myös kirjastosta.
Toisin kuin Lehtonen toteaa, Aake Pesonen ei palvellut Vuosaaren ilmatorjuntapatterilla, vaan Korkeavuorenkadun torjuntakeskuksessa. Vuosaaren tapahtumien osalta sotapäiväkirjat ja salaiset taisteluraportit ovat hyvin säilyneet ja kertovat tarkasti helmikuun 1944 tapahtumista. Ei ole syytä olettaa, että niistä olisi jätetty tarkoituksella pois taistelun kulun kannalta olennaisia kohtia. Joukossa on myös edellä mainitun Aake Pesosen laatimia ja allekirjoittamia raportteja, joita ammattitutkijan on pidettävä ykköslähteenä verrattuna myöhempiin muisteluihin.
Vuosaaren tapahtumien osalta tärkein lähde tietenkin on vasta muutama vuosi sitten Kansallisarkistosta löytynyt ”Pommi”-patterin sotapäiväkirja. Itsellenikin tuli pienenä yllätyksenä, ettei kaikille Helsingin 80 vuoden takaisista tapahtumista vahvoina eläneille käsityksille löytynyt arkistolähteistä vahvistusta. Tämä johdosta olen tutkimuksessani pyrkinyt perustelemaan, mistä aiemmat käsitykset tapahtumien kulusta ovat todennäköisesti syntyneet.
Viljo Lehtosen Pesosen kirjasta siteeraamat kohdat ovat lähes sanasta sanaan lainattu Jukka Mäkelän vuonna 1967 ilmestyneestä Helsinki liekeissä -kirjasta, jota Arto Manninen kirjoituksessaan siteeraa. Mäkelän kirja ei ole kuitenkaan tutkimus, vaan ajalle tyypillinen sotakirja, jota heti ilmestymisen jälkeen jo kritisoitiin lehdissä mukana olleiden taholta epätarkkuuksista.
Harhautusta kyllä käytettiin helmikuun 1944 taisteluissa, mutta hieman eri tavalla kuin Mäkelän ja Pesosen kirjoissa kerrotaan.
Se, että yli kaksikymmentä vuotta tapahtumien jälkeen Mäkelän kirjassa on jotain epätarkkuuksia, ei ole mitenkään erikoista. Kuka meistä muistaa tarkalleen, mitä jonain päivänä tapahtui 23 vuotta aiemmin varsinkaan sodan kauhujen keskellä?
Vaikka valmiiksi kasattuja rovioita ei Vuosaaressa todennäköisesti sytytetty, tutkimukseni osoittaa, että Vuosaaren ilmatorjuntapatteri ”Pommi” auttoi yhdessä muiden Helsingin puolustajien kanssa pelastamaan kaupungin täystuholta helmikuussa 1944. Kiitos heidän täällä saavutettiin ensimmäinen vuoden 1944 torjuntavoitoista, joiden ansiosta Suomi selvisi itsenäisenä valtiona toisesta maailmansodasta.
Ville Jalovaara,
historiantutkija ja poliittisen historian dosentti
