Hyvässä Lukijalta-kirjoituksessa Vuosaari-lehdessä 13.3.2024 Viljo Lehtonen harmittelee sitä, että kapteeni Risto Salmisen johtamassa Pommi-patterin (Sulkupatterin) toiminnassa mukana olleita ei ole enää kertomassa 1944 tapahtumista.
Vuonna 1967 ilmestyi Jukka L. Mäkelän kirja Helsinki liekeissä (WSOY). Hän haastatteli kirjaan lähes kahtasataa pommituksissa mukana ollutta.
Ohessa muutama lainaus kirjasta. Sivu 179: ”Jo ensimmäisen suurhyökkäyksen aikana oli todettu, että Porvoon suunnalla syttyneet tulipalot olivat harhauttaneet pommikoneita tyhjentämään lastinsa niitä kohti. Toisen hyökkäyksen alkuvaiheessa Puotinkylässä, Marjaniemessä ja Kallahdessa leimunneet suuret palot olivat osaltaan aiheuttaneet yli 2 000 pommin putoamisen pääasiallisesti vaarattomille alueille.”
Sivut 180–181: ”Joki-Pekka ei ollut mies, jonka hyvät ideat jäisivät pelkästään ajatusten leikiksi tai pöytälaatikkoon täytteeksi… Käsky seurasi päätöstä ja pian lähti Vuosaarta kohti kolonna toisensa jälkeen kuljettaen kaikkea, mitä täysin itsenäisesti toimiva patteri tarvitsi: miehiä, tykkejä, ammuksia, elintarvikkeita, varusteita, telttoja, kenttä keittiöitä ja monen moista muuta… Tykit, joita patterilla oli vain neljä, olivat Saksasta ostettuja venäläisiä 85 millin sotilaskanuunoita.
Tukiasemat olivat helppotöiset, sillä Nordsjön kartanon kivettömät pellot olivat helppoja kaivaa… Kyseessä olikin itsemurhapatteri, jonka tehtävänä oli vain ilmaista viholliselle, että täällä ollaan, tänne tulkaa ja muut sopii heittää mielestä. Henkilökunta nousi sataan, valtaosa oli 4.Rask.It.Prtissa koulutettuja nostomiehiä. Oli myös nuoria poikia… Patterin päälliköksi nimettiin kapteeni Risto Salminen.
Joki-Pekan patterin päällikölle antama toimintakäsky oli sangen yksinkertainen: – Ilmahyökkäyksen tapahtuessa on pidettävä mahdollisimman paljon meteliä, ammuttava niin, että putkitulet tuikkaavat herkeämättä, ja on levitettävä valoa, paljon valoa. Runsaan valon aikaansaamiseksi rakennettiin rovioita. Parikymmentä komeaa kokkoa kohosi, niihin kerättiin lautaa ja lankkua, pääasiallisesti kuitenkin puoleksi kuorittu ja paperipuita, jotka oli tarkoitettu vientiin, mutta aikoinaan jääneet laivaamatta. Ne olivat arvotavaraa, jonka arvo tällä tavoin aiottiin nostaa äärettömäksi säästämällä sen avulla ihmishenkiä, koteja ja kaupunkia.”
Hyvää kevättä kotiseudun historian parissa toivottaa vuosaarelainen Arto Manninen
