Rakastettu runoilija Aulikki Oksanen esiintyy Vuosaaren kirjastossa tiistaina 5.11. kello 18 ja kertoo runojensa taustoista. Tilaisuudessa on myytävänä ”Aulikki Oksanen. Hyppy syreenien tuleen” -elämäkertoja ja ”Helise taivas! Valitut runot 1964–2024” -kokoelmia.
– Kaikkihan Aulikkia rakastavat, totesi muuan kirjakauppias, kun kerroin kirjoittavani runoilija Aulikki Oksasen elämäkertaa.
Hän on Aurinkolahdessa sijaitsevan Helsingin kaupungin 450-vuotistaiteilijatalon ensimmäisiä asukkaita.
Avasin Aulikin kodin oven ensimmäisen kerran helmikuussa 2022. Samana päivänä Venäjä hyökkäsi laittomasti Ukrainaan. Aloitimme yhteistyön puhumalla sodasta. Aulikki kertoi, miten Vietnamin sota oli vaikuttanut ratkaisevasti hänen maailmankatsomukseensa 1960-luvulla.
1980-luvulla hän matkusti Taiteilijoiden Rauhanjunassa puhumassa ydinaseettomasta Pohjolasta. Vuonna 2003 Aulikki kirjoitti Vuosaaressa:
”Helise taivas! Heitä tähtipääsi / kristallikruunut kohti pimeää! / Niin kuolemakin pelkää helinääsi, / ja aika itseänsä häpeää.” Runo ei ole vanhentunut.
Suomalaiset muistavat Aulikki Oksasen laulurunot ”Sinua, sinua rakastan” ja ”Kenen joukoissa seisot?”, jotka Kaj Chydenius sävelsi. Elämäkerrassaan ”Hyppy syreenien tuleen” Aulikki tähdentää, että kaikki hänen runonsa ovat syntyneet samasta päästä. Rakkausrunoja vain on paljon enemmän kuin poliittisia runoja.
Mutta eivät Aulikki Oksasen runot mahdu karsinoihin. Ne ovat yhtä värikkäitä kuin hänen eteisen naulakkonsa, jossa roikkuu kymmenittäin erivärisiä huiveja. Tunnetila vaikuttaa, minkä hän niistä kulloinkin harteilleen asettelee: ”Tahdon keltaista. Kirkkaankeltaista.”
Kesällä runoilija täytti 80 vuotta. Viimeisen vuoden aikana kuolema on vieraillut Aulikin luona monta kertaa. Ensin se vei mukanaan Alpo Halosen, puolison. Keväällä lähtivät ystävät Kaisa Korhonen ja Kaj Chydenius.
Kirjailijaelämäkerta syntyi Aulikin jykevän pirtinpöydän ääressä, johon on maalattu vuosiluku 1940. Isä Väinö Oksanen oli haaveillut suuresta perheestä ja tehnyt pitkän ja tukevan pöydän. Sylvi-tädin lääkelasista otimme tilkan gruusialaista konjakkia. Haastattelujen sijaan juttelimme tunti- ja päivätolkulla.
Tutkimme Aulikin kalentereita seitsemältä vuosikymmeneltä. Mainintoja Lapualaisoopperasta, Mikko Niskasesta, Love Recordista, Kulttuurityöntekijäin Liitosta, solidaarisuustilaisuuksista, Runeberg-palkinnosta, velkavankeudesta, Tuure Kilpeläisen sävellyksistä ja Vuokko Hovatan lauluista.
– Olen aina ollut maailmanparantaja hiusmartoa myöten, vaikka maailma on heittänyt monet häränpyllyt elämäni aikana, summaa Aulikki tähänastisen elämänsä.
Aulikki kirjoitti Vuosaaressa 2014:
”Lumous, / sinä joka lennätät ja nostat, / läikytät sielua kuin vettä, / älä koskaan katoa.” Se päättyy runoilijan elämää kuvaavaan säkeeseen: ”autuas hyppy syreenien tuleen”.
”Villit peurat” -runo kertoo siitä, miten Aulikki Oksasen runot syntyvät. Ne eivät viihdy sylissä, eivätkä vastaa komentoihin. Ne vilahtelevat puitten välissä ja pakenevat metsään. ”Vaan joskus, kun yö on lumottu”, ne saattavat syödä runoilijan kädestä. Silloin runo on valmis.
”Luonnos kodin oveksi” syntyi Juhannusruusunkujalla marraskuussa 2023:
”Ja hän seisoo kynnyksellä, / kodin ovella, / mistä kulkee lapsi, tuuli, / ymmärrys ja uni.”
Teksti: Helena Ruuska
Kuva: Esko Pesonen
Runoilija Aulikki Oksanen esiintyy Vuosaaren kirjastossa (Mosaiikkitori 2) tiistaina 5.11. kello 18 ja kertoo runojensa taustoista. Tilaisuudessa on myytävänä ”Aulikki Oksanen. Hyppy syreenien tuleen” -elämäkertoja ja ”Helise taivas! Valitut runot 1964–2024” -kokoelmia.
