Kapellimestari, musiikin tohtori Tuomas Hannikainen, 57, on asunut kaksi vuotta Kallahdenniemessä Kulttuurikeskus Sofian yhteydessä olevassa kerrostalossa. Hannikainen liikkuu luonnossa ja varsinkin vesistöissä päivittäin ympäri vuoden: kesäisin kanootilla, talvisin retkiluistimilla tai avannossa uiden.
– Muutin tänne luonnon helmaan Porvoon saaristosta. Ihastuin paikkaan, kun olin kulttuurikeskuksessa luennoimassa luovuudesta. Vuosaaressa yhdistyvät ihmeellisesti rauhallinen luonto ja vilkas urbaanius rinta rinnan. Poikani asuvat osan ajasta äidillään Jollaksessa, joten asun nyt lähempänä heitäkin, Hannikainen kertoo.
Suomen ensimmäisiä retkiluistelijoita
2000-luvun alussa West Australian Symphony Orchestran kapellimestarina Perthissä Australiassa toiminut Hannikainen kiersi ympäri maailmaa tahtipuikkoa heiluttaen, kunnes halusi olla enemmän kotona lastensa kanssa. Hän oli Suomen ensimmäisiä retkiluistelijoita reilut 30 vuotta sitten, sittemmin harrastuksesta on tullut intohimo, nykyään kapellimestari kouluttaa valtaosan suomalaisista retkiluistelijoista, jakaa yleistietoa jääturvallisuudesta ja vie halukkaita luistelijoita sekä ryhmiä luonnonjäälle. Hannikaisen mukaan Vuosaaressa on loistavat olosuhteet retkiluistelulle: rannaton ulappa, suojaiset lahdelmat ja suojellut ranta-alueet ovat aivan pääkaupungin kupeessa. Se on maailmanlaajuisestikin täysin ainutlaatuista.
– Jo muutama luistimenpotku riittää, niin pääsee Helsingin ruuhkista Lapin erämaita muistuttavaan rauhaan, Hannikainen maalailee.
Retkiluisteluun liittyy paljon ennakkoluuloja, ja se yhdistetään usein veden varaan joutumiseen ja vaarallisuuteen. Tuomas Hannikaisen mukaan retkiluistelun on erittäin turvallinen laji, kunhan tietää mitä tekee. Lajin riskialttius on tilastojen mukaan sauvakävelyn ja uimisen kanssa samaa luokkaa. Turvallisen jäällä liikkumisen perusasiat oppii jo kuuden tunnin koulutuksessa. Ilman tietoutta ja turvavarusteita jäille ei kannata lähteä.
Juttu jatkuu videon jälkeen…
Luistelua Vuosaaren edustalla
Helsingin retkiluistelu- Tulokaskoulutus from janne vasama on Vimeo.
Jäällä liikkujan turvavarusteita ovat jääsauva, naskalit, heittoliina, kelluttava reppu sekä tärkeimpänä kaveri ja maalaisjärki. Varusteita pitää osata käyttää, sillä jäällä liikutaan loppuviimein luonnon ehdoilla, turvavälien pitäminen on retkiluistelijan perustaitoja. Hannikainen haluaisi, että vesistöt olisivat ympärivuotisessa käytössä, sillä lajissa yhdistyvät luonnon kauneus ja rauha, ekologinen lähiliikunta sekä yhteisöllisyys. Suomen Ladun tutkimuksen mukaan 13 prosenttia suomalaisista aikuisista haluaisi tutustua retkiluisteluun ja jo 7 prosenttia sitä harrastaa.
– Helsingissä ei ole aurattua matkaluistelurataa, kuten on lähes kaikissa lähikunnissamme. Vuosaaren edustalle sellainen olisi helppoa ja edullista tehdä. Ensin pitäisi saada kaupungin päättäjien ennakkoluulot murtumaan vaarallisesta lajista. Haluaisin, että jäätaitoja opetettaisiin ja ne nousisivat kansalaistaidoksi uimataidon rinnalle, Hannikainen toteaa.
Luistelusta inspiraatiota musiikkiin
– Yhtenä pääsiäisenä johdatin retkiluisteluporukan ulkoluodolle, jossa söimme eväitä, soitin äänimaljoja ja katsoimme tähtitaivasta. Siinä hetkessä oli jotain taianomaista, Tuomas Hannikainen kertoo.
Viime vuodet työssään pääosin musiikin tutkimiseen keskittynyt Hannikainen osaa myös yhdistää musiikin ja retkiluistelun. Tällä hetkellä hän säveltää teosta orkesterille ja jään äänille. Esteettisessä jäämaailmassa äänillä on muutenkin tärkeä rooli, sillä jään paksuuden, laadun ja kantavuuden voi selvittää yllättävän tarkasti kuuntelemalla. Hannikaisen mielestä jään äänet ja niiden variaatiot ovat lähes ylimaallisia: ”syksyllä vonkuu, talvella jylisee, keväällä kilisee”.
– Ihastuin jo lapsena retkiluisteluun Päijänteellä luistellessani yöllä kuunvalossa 10-senttisellä jäällä, josta näkyivät järven pohjakivet läpi. Yhä edelleen minua kiehtovat tuolloin löytämäni lajin vapaus, kitkattomuus sekä toiseen todellisuuteen liukuminen, Tuomas Hannikainen fiilistelee.
Haastattelu: Antti Honkanen
Kuvat: Tuomas Hannikainen
