Vuosaarelainen Vincent Holmström, 19, menee kesällä jo neljättä kertaa viikoksi isoseksi oman seurakunnan rippileirille.
– Isosen tehtävä on olla läsnä, olla kaveri, kuuntelija, pelien ja leikkien ohjaaja ja apuhenkilö seurakunnan varsinaisille työntekijöille, hän sanoo.
– Vaikka työstä ei saa palkkaa, oppii vuorovaikutus- ja muita sosiaalisia taitoja ja ohjaajan taitoja sekä saa joka päivä vatsan täyteen hyvää ruokaa, Vinski sanoo naurahtaen.
Vinski Holmström tavattiin seurakunnan nuortenkahvilassa Valossa Albatrossin alakerrassa tiistaina 2.4. Viertolan koulun ampumistragedian jälkimainingeissa.
Paikalla oli kymmeniä nuoria. He pelasivat biljardia, surffailivat ehkä tavanomaista enemmän netissä, juttelivat, nauttivat ilmaista kahvia, teetä ja tarjolla ollutta makaronilaatikkoa. Tunnelma oli melko tavanomainen, mutta moni nuori näytti mietteliäältä. Päivän tapahtumat olivat järkyttäneet.
Vinski ei ollut töissä. Hän oli viettämässä aikaa kavereitten kanssa, kuten tavallisestikin. Hän korostaa nuorison kohtaamispaikan eli Valo-kahvilan tärkeyttä Vuosaaressa.
– Täällä ei ole pakko tehdä mitään, voi ihan vaan hengailla, mutta täällä on myös helppo tutustua toisiin nuoriin ja saada kavereita, jos tahtoo.
Kahvila on avoinna noin 14–20-vuotiaille nuorille joka tiistai. Paikalla on myös nuorisotyöntekijöitä, jotka ovat valmiita juttukaveriksi, mutta eivät tuppaudu seuraan. Ohjaajien kanssa voi halutessaan puhua mistä tahansa asiasta.
– Täällä käy paljon samoja nuoria, mutta lisääkin mahtuu. On hyvä, että on paikka, jossa on turvallista ja leppoisaa olla, Vinski sanoo.
– Täällä ei ole pelkkiä uskovia vaan kaikenlaisia nuoria. Täällä ei myöskään kysellä kuuluuko tulija kirkkoon.
Teksti ja kuva: Marja Nyman