Vuosaaressa näyttää olevan ainakin yksi alue, joka herättää asukkaissa suuria tunteita: Uutela, alue, jolla on ollut myös aivan keskeinen paikka maailmanhistoriassa. Alue, jota vuosikymmenten ja jopa vuosisatojen ajan ovat uhanneet jos minkälaiset hankkeet.
Asiaa ei tarvitse aivan muinaisista foinikialaisista asti lähteä vääntämään. Riittää kun aloittaa viikingeistä, joiden purjehduksia näilläkin rannoilla pelättiin ja silmä kovana seurattiin myös Vartiokylänlahden Linnavuorella. Engelsmannitkaan eivät rantojamme rauhaan jättäneet: Oolannin sota oli niin kauhea, että pommitti se Uutelankin rantoja. Siitä hirvittävänä muistona on Skatan tilan pellolta löytynyt tykinkuula.
Ensimmäisen maailmasodan aikaan saksalaisten maihinnousun pelko oli puolestaan niin suuri, että venäläinen linnoitti myös Uutelan rannat. Seuraavassa sodassa sama rakas naapurimme kippasi pommikuormansa Vuosaaren kankaille, ja osansa saivat varmaankin myös Uutelan metsät. 1960-luvulla sataman suunnittelijat katselivat Uutelan rantoja sillä silmin. Myöhemmin telakka nousi sitten aivan Uutelan kylkeen Niinisaareen.
Yllättävin Uutelan uhkaajista on kuitenkin ollut atomivoimalaitos, jonka torjumiseen 1960-luvulla piti oikein kerätä kansalaisadressi. Vuosaari-lehtikin oli atomivoimalaa näkyvästi vastustamassa. Tuhatlukujen taitteessa jälleen toisenlainen pommi tai pikemminkin Miina uhkasi Skatan tilan ympäröiviä metsiä. Siitäkin selvittiin. 2000-luvun alkupuolella Pro Uutela -liike puolestaan taisteli Uutelan luonto- ja metsäalueiden puolesta. Voitto tuli siinäkin taistossa. Uusin yleiskaava uhkasi napata Uutelan kanavan pohjoisreunan rakentamiselle. Hankkeesta onneksi luovuttiin. Uutelaan on suunniteltu milloin siirtolapuutarhamökkialuetta, milloin golfkenttää, ja hiljattain leirintäaluetta yritettiin siirtää Rastilasta sinne. Malmin korvaavaa pienlentokenttää ei alueelle ole muistaakseni ehdotettu. Vai onko?
Kaikki on onnistuttu torjumaan. Miksi? – Siksi, että asukkaat haluavat, että lähellä on edes yksi rakentamaton alue, henkireikä ja luonto-alue, johon kaiken rakentamisen, tiivistämisen ja paineen keskeltä voi paeta hengittämään raitista ilmaa ja tuulettamaan ajatuksiaan.
Jokainen arvaa, että edellä kirjoitettu oli aasinsilta Uutelaan kaavailtuun mökkikylään. Hanke ei ole iso, eikä se mielestäni Uutelan tasapainoa kaataisi. Sen käyttäjät olisivat pieni hiekanjyvänen alueen kymmenientuhansien käyttäjien joukossa. Eräs hankkeen puolustajista on ihmetellyt, mielestäni ihan oikeutetusti, miksi 30 pikkumökin rakentaminen herättää näinkin suuria tunteita, mutta Vuosaareen kaavailluista 20000 uudesta asukkaasta ei ole noussut yhtä kovaa keskustelua.
Kyse taitaa olla siitä, että konkreettista hanketta, juuri näitä mökkejä, juuri tähän paikkaan, on helpompi vastustaa kuin epämääräistä, sinne tänne sijoittuvaa, kasvotonta täydennysrakentamista.
Sinänsä hyvälle mökkikylähankkeelle löytyy Helsingistä sopivampiakin paikkoja. Vaikkapa lähistön saarista. Kyse ei ole siitä, ovatko mökit ekologisia vai eivät, vaan siitä, ovatko ne oikeassa paikassa. Vuosaarelaiset ovat mieltäneet Uutelan alueen luonto- ja virkistysalueeksi, johon rakentamisella ei kajota. Siksi mökkikyläsuunnitelma juuri tälle alueelle tuli täydellisenä yllätyksenä – myös itselleni ja monelle muulle.
Tätä kirjoitettaessa ei ole tiedossa, onnistuiko kaupunkiympäristölautakunta tiistain 12.3. kokouksessaan siinä, missä viikingit, englantilaiset, saksalaiset, venäläiset, voimalaitosmiehet ynnä muut epäonnistuivat.
Uutelan alueen koskemattomuus on vuosaarelaisille pyhä asia, jolla on myös symbolista merkitystä: – Muihin olette kajonneet, tämä jättäkää rauhaan!
Eero Honkanen
eero.honkanen@vuosaarilehti.fi
Eero Honkanen
eero.honkanen@vuosaarilehti.fi
Tällä pakina-palstalla ihmetellään elämää vuosaarelaisin silmin.
