Vuosaaren nimi pohjautuu viikinkien antamaan nimeen Norsö. Se on vanhaa ruotsia ja tarkoittaa virtaavan veden äärellä olevaa saarta. Vuosaari oli viikinkiaikaan saari, vesi kolme–neljä metriä nykyistä korkeammalla ja Vartiokylänlahdella, silloisella salmella, virtasi vesi, kuten koko Suomenlahdella nykyisinkin. Suomen puolella idästä länteen ja Viron puolella lännestä itään – akanvirta. Isot joet laskevat Suomenlahden pohjukkaan runsaasti vettä ja pitävät meremme vähäsuolaisena.
Joskus 1800-luvulla joku byrokraatti teki pienen virheen, ei ehkä osannut ruotsia, ja kirjoitti Norsön muotoon Nordsjö. Kaikki me tiedämme, että ei Vuosaari ole järvi, eikä oikein pohjoisessakaan.
Norsö on sittemmin aivan oikein suomennettu Vuosaareksi, eli saareksi joka on vuon eli virran ympäröimä tai äärellä.
Vuosaari muuten mainitaan ensimmäisen kerran kuninkaan armollisessa kalastusoikeuksia koskevassa päätöksessä. Hattulanmiehet olivat käyneet täällä kalassa ja joutuneet kärhämään sipoonmiesten kanssa. Kuningas antoi kalastusoikeudet ikiajoiksi sipoonmiehille ja hattulanmiehet joutuivat tyytymään järvikalaan.
Vuosaaren edustalla on Kuivahevonen niminen saari. Saaren nimi oli alun perin Torra Esten, mutta muuttui byrokratiassa Torra Hästeniksi. Eräs toinen saari taas on vastaavasti nimeltään Mustahevonen, alun perin Svarta Esten. Nimet viitannevat asukkaansa elintapoihin tai ulkonäköön.
Hauska tarina on myös tarina Leikosaarentiellä. Nimi viittaa Kallvikin edustalla olevaan Lekholmeniin. Sekin on vanhaa ruotsia ja on nykykielellä likholmen eli ruumissaari, varmaan siellä on ollut joskus ruumiita. – Ruumissaarentie ei kuulostaisi kovin kivalta.
Mikko Pesola
