Pertti Rekala kuvasi harmaasorsan Uutelan Särkkäniemessä 22.5.
Nopeasti nähtynä sinisorsaa vaaleammalta ja pienemmältä vaikuttava harmaasorsa on harvinaisimpia pesimälintujamme. Kauempaakin havaittava musta alaperä ja valkea siipipeili erottavat sen muista sorsista. Suomessa tehtiin ensihavainto linnusta jo 1861.
Harmaasorsa suosii reheviä merenlahtia ja sitä tavataan myös sisämaan järvillä Oulun korkeudelle asti. Parimäärä on ensihavainnoista lisääntynyt, mutta se yltää nykyisinkin vain muutamiin kymmeniin. Merenlahtien tai lintujärvien sorsaparvista voi löytää jonkun harmaasorsan. Lintu on varsin arka ja pakenee herkästi tarkkailijaa. Tällainen käyttäytyminen luonnollisesti vaikeuttaa pesimähavaintojen tekoa.
Harmaasorsan tiedetään myös risteytyneen sinisorsan kanssa. Pesimäaikaan lintu esiintyy yksittäisinä pareina. Pesänsä harmaasorsa rakentaa lähelle vesirajaa puun tai aluskasvillisuuden suojaan. Touko–kesäkuussa naaras munii 8–11 kellertävää munaa ja hautoo 27–29 vuorokautta. Poikaset ovat lentokykyisiä vajaan kahden kuukauden ikäisinä. Sukukypsyyden harmaasorsa saavuttaa toisena kesänään.
Syysöinä elo–lokakuussa harmaasorsat muuttavat Länsi-Eurooppaan, Välimeren maihin ja Pohjois-Afrikkaan. Pesimäalueille palataan taas huhti–toukokuussa.
22.5. onnistuin kuvaamaan uroslinnun Särkkäniemellä.
Pertti Rekala
