Laura Gustafsson asuu perheineen Itä-Helsingin Laajasalossa, mutta Vuosaari on tuttu muun muassa marjametsien kautta. Kuva: Velda Parkkinen
Itä-Helsingin Laajasalossa perheineen asuvan kirjailija, käsikirjoittaja ja taiteilija Laura Gustafssonin, 37, uusin romaani Rehab sijoittuu Vuosaaren tornitalo Cirrukseen. Tuohon pilvenpiirtäjään päähenkilö Santa Maria muuttaa evakkoon tyttärensä Kolumbuksen kanssa sytytettyään tuleen Laajasalon kotinsa. Samalla Santa Maria tulee polttaneeksi myös naapureidensa talot asuinkelvottomaksi, joten koko kortteli siirtää kirjansa Cirrukseen monimuotoiseen yhteisöön.
Kirjan päähenkilö Santa Marian tuhopolton takana on ajatus siitä, että hän haluaa päästä eroon materiasta ja kerskakulutuksesta. Cirruksessa joukko erilaisia ihmisiä yrittää Santa Marian johdolla vieroittua luontoa kuluttavasta tavasta elää kertakäyttöyhteiskunnassa – vieroitusoireilta ja takapakeilta ei vältytä.
Laura Gustafsson kertoo saaneensa idean tarinan sijoittamisesta Cirrukseen Ylen radiolle vuonna 2012 kirjoittamastaan Pet Shop -kuunnelmasarjasta, jossa Saatana-niminen Herra Ylpön esittämä henkilöhahmo asui Cirruksessa ja tarkkaili sieltä käsin maailmaa.
– Ajattelin kirjoittaa kuunnelmasarjan pohjalta romaanin, sillä minua jäi kiinnostamaan siinä pohtimani aihe kaupungista superorganismina, yhtenäisenä eliönä, jossa metrotunnelit, viemäriverkostot, jätteet, ihmiset, varikset, koirat, lokit ja kaikki muu ovat samaa olentoa, Laura Gustafsson kertoo.
Anoppi tutustutti Vuosaareen
Vuosaari on viehättänyt Gustafssonia, koska täällä yhdistyvät rakentamaton ja rakennettu ympäristö monipuolisella tavalla.
– Vuosaaressa kohtaavat lukuisat kulttuurit, uusi ja vanha lähiörakentaminen sekä meri, metsät ja betoni. Mustavuoren alue on myös valtavan kiinnostava vanhoine kaivoksineen ja kaatopaikkoineen ja toisaalta luonnonsuojelualueineen. Vuosaarenhuippu on inspiroinut Rehabia: jätteen päälle maisemoitu erämaa on juuri jotain niin ihmiserityistä ja outoa, että siitä oli pakko kirjoittaa.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen…
Gustafssonin uusin romaani Rehab sijoittuu tornitalo Cirruksen maisemiin.
Cirruksessa Gustafsson ei ole ikinä käynyt, mutta muuten Vuosaari on varsin tuttu kirjailijalle.
– Olen aina tykännyt Itä-Helsingistä, koska täällä on niin paljon metsiä ja merenrantoja, hyvät pyörätiet ja lenkkipolut. Aurinkolahti on Stadin hienoin uimaranta. Minua viehättää se, että urbaani alue tulee niin lähelle rantaa, se on epätyypillistä Suomessa, Mäntsälässä syntynyt Gustafsson sanoo.
Gustafssonille yksi erityinen paikka Vuosaaressa on Mustavuoren luonnonsuojelualue, jonne hänet on tutustuttanut oma anoppi. Anoppi tuntee idän metsät ja marjapaikat todella hyvin.
– Mustavuori on upea ja myös aika omituinen paikka. Siellä on kiehtovaa ihmisjälkien ja ei-inhimillisten prosessien kohtaaminen. Se, miten kasvit ja maa pikkuhiljaa peittävät tekosemme, vaikka eivät valitettavasti voi niistä kaikkia kokonaan hävittääkään vielä vuosisatoihin.
Äiti–tytär-suhde tarkastelussa
Vuosaaren keskustan paikat kiehtovat usein muun muassa ilmasto- ja eläinoikeuskysymyksiin teoksissaan kantaa ottavan taiteilijan mieltä.
– Vuosaaren metris on suosikkimetroasemani, siinä on jotain melko suureellista ja kunnianhimoista, se on jopa kaunis. Urheilutalo on tietysti ihana, Gustafsson kehuu paikkaa, jossa on käynyt usein jumppaamassa ja tyttärensä kanssa uimassa.
Äidin ja tyttären välisellä suhteella on myös Rehabissa paljon merkitystä.
– Rehabissa käsitellään äiti–tytär-suhteen kautta kysymystä, millaisen maailman nykyinen elämäntapa jättää tuleville sukupolville. Tässähän on kaikki tragedian ainekset: haluamme lapsillemme hyvää, mutta toimimme tavalla, joka romahduttaa elinympäristön vielä heidän aikanaan, Gustafsson toteaa.
Gustafsson ei usko siihen, että ilmastokriisin huolestuttava suunta saataisiin kääntymään. Pikemminkin hän yrittää miettiä, kuinka tuhot saataisiin minimoitua. Huorasatu-kirjallaan vuonna 2011 Finlandia-ehdokkaaksi päässyt kirjailija kritisoi kärkkäästi myös omaa riippuvaisuuttaan öljystä sekä kapitalistisen kulttuurin ainaisen kasvun aatetta.
– Mielestäni ongelman on aiheuttanut tapamme olla ihmisiä. Siksi minusta on mielekästä koittaa taiteessakin pohtia, millaista toisenlainen ihmisyys voisi olla: miten voisimme elää, omistaa, liikkua, unelmoida ja haluta toisin. Myös Rehab on siis yritys pohtia, miten nykyihmisyydestä voisi kuntoutua ja voisiko hyvä elämä olla jotain, mitä emme vielä osaa ajatellakaan.
Korona ei lannistanut
Laura Gustafsson: Rehab. Kustantaja: Into Kustannus Oy. Ilmestymisajankohta: 9/2020. Sivumäärä: 272. Saatavuus: hyvin varustetut kirjakaupat.
Rehabissa ihmisyyden ja ihmiskunnan suuria kysymyksiä käsitellään lohduttoman liikakulutuksesta paasaamisen sijaan rikkaan kielen, huumorin, jopa farssin kautta. Mitään kevyttä aivot narikkaan -lukemista Rehab ei kuitenkaan ole, tekstiä tulee lukea ajatuksella, jotta saavuttaa oivalluksia.
Laura Gustafsson sanoo, ettei hän nauti kirjojen kirjoittamisesta, mutta teosten valmistuttua hän kokee helpotusta. Seuraavakin romaani on jo suunnitteilla, lisäksi häntä kiinnostaisi kirjoittaa teos suomalaisen tehoeläintuotannon historiasta.
– Se on niin epämiellyttävä aihe, ettei siitä ole paljon kirjoitettu. Ensi vuonna viemme yhteisiä taideprojektejamme Terike Haapojan kanssa Ruotsiin, Kiinaan, Romaniaan, Hollantiin ja Tšekkiin. Teemme myös uuden teoksen Seinäjoen Taidehalliin.
Korona ei siis ole saanut introvertiksi itseään kutsuvaa Gustafssonia vajoamaan synkkyyteen.
– Jonkun tutkimuksen mukaan suomalaisista jopa neljännes kokee, että korona ei ole häirinnyt heidän elämäänsä ja on ehkä jopa parantanut sitä. Minäkin kuulun tähän varmasti hyvin etuoikeutettuun porukkaan. Lähinnä toivon, että pandemiasta opittaisiin se, että ruuantuotantoa ja ympäristön hävittämistä ei voi jatkaa entiseen malliin, jollei haluta lisää tällaista, laajasalolainen moniosaaja pohtii.
Haastattelu: Antti Honkanen
