Hiukset nousivat pystyyn, kun luin ”Älkää tuhotko metsää, koska metsä on tärkeä paikka meille lapsille!” (Vuosaari 8.12.2021).
Luontoeskarissa on hyvä mahdollisuus tutustuttaa lapset ympäröivään luontoon ja sen suojeluun. Niin varmasti toimitaankin, mutta mielestäni se ei ole paikka, missä lapsen mieltä muokataan asioilla, joita eskari-ikäisen ei kuulu miettiä. Kasvatetaanko lapsia pienestä pitäen ahdistumaan?
Ilmastoahdistusta alkaa olla jo ihan tarpeeksi. Onko oikein pelotella lasta metsän kuolemisella, mikä on varsin ajattelematon lause aikuisen suusta? Marjoista voi kertoa ihan asiallisesti. Millaisessa paikassa vadelma viihtyy, miksi suurimmat puolukat löytyvät lahon kannon ympäriltä tai missä se metsämansikka oikeasti kasvaa? Puiden hautajaiset? Eikös pesän rakentaminen pörriäisille ole mielekkäämpää kuin museo? Saadaan sitä piirakkaa.
Ennen kouluikää lasten uteliaisuus ja tekemisen into on suurta. Kokemuksesta tiedän, että lapsi löytää ja innostuu metsässä asioista, jotka häntä eri ikäkausina kiinnostavat. Ilman muuta myös luonnon arvostamisesta ja suojelusta, mutta asioiden pitää olla lapsen kokoisia.
Metsässä kasvatettu ja kasvattanut
Airi Pekkola, FT, Vuosaari
