Heikki Virtanen.
Pitkän linjan aktiivinen vuosaarelainen Heikki Virtanen nukkui pois 17.1.2022. Pitkään kestäneen sairauden väsyttämänä Heikki menehtyi 78-vuotiaana läheisten ympäröimänä. Heikki asui Vuosaaressa 1970-luvun alusta asti.
Heikki ehti olla monessa mukana Vuosaaressa ja Itä-Helsingissä. Heikin ura Kansallis-Osake-Pankissa alkoi heti armeijan jälkeen 1960-luvulla. Heikki perusti Myllypuron autokonttorin, jossa hän toimi pankinjohtajan tehtävien lisäksi myös kuljettajana. Tämä autokonttori palveli itäisessä Helsingissä alueilla, joissa ei ollut kiinteitä konttoreita ja vaati vetäjältään ensisijaisesti asiakaspalvelutaitoja sekä kuorma-autokorttia. Heikki valmistui ekonomiksi vuonna 1971 Helsingin kauppakorkeakoulusta. Työt Kansallis-Osake-Pankissa jatkuivat pankinjohtajana Etelä-Vuosaaren konttorissa 1970-luvun alusta alkaen. Tuolloin Vuosaari aloitteli vasta kasvuaan ja pankinjohtajana Heikki ehti olla mukana kehityksessä osallistumalla luottamustehtäviin muun muassa Vuosaari-Killassa, Kouluneuvostossa, Reservinupseereissa, seurakunnassa ja Rotareissa. 1980-luvulla Heikki siirtyi KOP:n Itäkeskuksen konttoriin Itä-Helsingin alueelle johtajaksi.
Heikki asui perheineen ”vanhan Vuosaaren” puolella Rastilassa 1970-luvulta alkaen. Taloyhtiön osakkaiden kanssa rakennettiin hartiapankilla rivitalo, josta tuli pitkäksi aikaa perheemme rakas koti. Taloyhtiö oli vahva yhteisö, jota parhaina vuosinaan sitoi yhteen yhteinen tekeminen, kuten talkoot, tennis ja yhteiset kesäjuhlat viereisen taloyhtiön kanssa. Tapahtumiin olivat tervetulleita kaikki lapsista vanhuksiin. Perheellemme jäi rakkaat muistot tuosta ajasta.
Heikki oli työhön orientoitunut ja monessa mukana, mutta vietti kesälomat Haukivuorella. Kesäpaikka oli vaatimaton, mutta se riitti Heikille. Hän nautti luonnon rauhasta ja savusaunan löylyistä. Työntäyteiselle arjelle rentouttavaa vastapainoa olivat mökin kunnostus ja pienet rakennusprojektit. Isänä ja vaarina Heikki oli kiinnostunut lastensa ja lastenlastensa tekemisistä ja seurasi heidän harrastuksiaan tiiviisti aina viimeisiin päiviinsä asti. Meille lapsille isästä jäi parhaiten mieleen hänen esimerkillinen kykynsä suhtautua avoimesti kaikenlaisiin ihmisiin. Hänellä ei ollut tarvetta nostaa itseään toisten yläpuolelle. Tämän hän ilmaisi lämpimällä huumorintajullaan ja vilpittömällä hymyllään loppuun asti.
Teksti: Heikin lapset Leena ja Vesa
Kuva: Vuosaari-lehden arkisto
