Korpraali Arvid Mikael Janhunen kuvattuna kotilomalla syyskuussa 1941 Dyrendahl-Nyblinin kuvaamossa Helsingissä. Kuva: Reino Janhusen kotialbumi
Jatkosodan Ässä-rykmentissä (JR26) palvellut korpraali Arvi Janhunen haavoittui vakavasti lähellä Karhumäkeä 26.11.1941 taistelun jälkitilanteessa ja kuoli sokkiin samana iltana Juustjärven kenttäsairaalassa. Seuraavana päivänä hän sai nimityksen Mannerheim-ristin ritariksi n:o 43. – Hän on ainoa punakaartilainen Marskin ritari.
Arvid Mikael Janhunen oli syntynyt Porvoon maalaiskunnassa 8.5.1900. Hän oli muonarenki Akseli Janhusen toiseksi vanhin poika. Perhe muutti v. 1916 Helsingin pitäjään, jossa isä palveli renkinä Tomtbackan (Haltiala) kartanossa.
Arvi, kuten lähipiiri häntä nimitti, liittyi 17-vuotiaana punakaartiin Helsingin pit. Pakinkylässä maaliskuussa 1918. Hän osallistui Helsingin pitäjän 3. komppanian IV plutoonan joukoissa kiväärimiehenä Tampereen katutaisteluihin Sorinahteella ja Pispalassa.
Hänet vangittiin 6.4.1918 ja siirrettiin vankileiriin odottamaan valtiorikosoikeudellista käsittelyä. Arvi Janhunen tuomittiin elokuussa 1918 avunannosta valtiopetokseen kolmeksi vuodeksi kuritushuoneeseen, mutta tuomio muutettiin ehdolliseksi viiden vuoden koetusajalla.
Arvi Janhusen nuoruusvuodet 1910- ja 1920-luvulla olivat levotonta ja aineellisesti ankeaa aikaa; tehtiin töitä mitä saatiin ja siinä välissä heitettiin pirtulekkeriä tarvitseville. Näin kertoivat Arvin veljet noista ajoista.
Tammikuussa 1930 Arvi muutti Rovaniemen Muurolaan, jossa hän pian liittyi paikalliseen suojeluskuntaan. Täällä hän solmi myös ensimmäisen avioliittonsa Kreeta Keskipasman kanssa helmikuussa 1931. Vaimo kuoli vaikean taudin murtamana joulukuussa 1933. Arvi jäi harjoittamaan nuorena oppimaansa vaatturin ammattia Rovaniemelle aina vuoden 1937 joulukuuhun saakka, jolloin hän muutti takaisin Helsinkiin.
Helsingissä Arvi solmi uuden avioliiton elokuussa 1939 Eliina Oksasen kanssa. Koska Arvi ei ollut suorittanut kansalaissodasta saamansa ehdollisen tuomion takia varusmiespalvelusta ajallaan, häntä ei kutsuttu talvisodassa asepalvelukseen. Hän oli koko talvisodan ajan sarka- ja lumipukujen leikkaajana Salutskij-veljesten omistamassa vaatetustehtaassa Helsingissä.
Maaliskuussa 1940 Arvi sai käskyn kutsuntoihin, ja kesäkuussa 1940 hän lähti suorittamaan varusmiespalvelusta Uttiin. Hän ansioitui palvelusaikana mm. erinomaisena kivääriampujana. Hän palasi korpraaliksi ylennettynä siviiliin neljän kuukauden palveluksen jälkeen lokakuussa 1940. Sen jälkeen hän hakeutui entiseen ammattiinsa pukimon mestariksi Muoti-Tuote Oy:öön Helsingissä.
Taisteluihin Ässän tielle jatkosotaan
Kesäkuussa 1941 isänmaa kutsui jälleen poikiaan. Janhunen astui välittömästi palvelukseen helsinkiläisen Ässä-rykmentin (JR26) 1. konekiväärikomppaniaan. Häntä ei useinkaan nähty konekiväärin kahvoissa, vaan hän toimi konepistoolimiehenä ja pst-kiväärin, eli norsupyssyn ampujana.
Hänen sotilaan taitojaan koeteltiin myös monissa partio- ja erityistehtävissä, joihin esimiehet yleensä valitsivat taitavimmat ja pelottomimmat miehet; näissä tehtävissä hän saavutti kiistatta koko rykmentin luottamuksen.
Esitys Arvi Janhusen nimittämisestä Mannerheim-ristin ritariksi lähti rykmentin komentajalta evl Sulo Laaksoselta, jonka kirjelmässä 4. divisioonan esikunnalle mainitaan, että korpr. Janhunen urhoollisena ja erinomaisena taistelijana on ilmiömäisillä suorituksillaan saavuttanut pataljoonan miehistön yksimielisen ihailun. Alkuperäiset perustelut vapaudenristin 2. lk:n Mannerheim-ristin myöntämisestä puhuvat korutonta kieltään:
– Suokumaalla 10.7.–20.8.1941 asemasotavaiheen aikana osallistui korpr. Janhunen ripeänä ja pelottomana konepistooliampujana useihin rohkeisiin ja tuloksellisiin partioretkiin vihollisen puolelle.
– Kähärilässä 26.8.1941 pst-miehenä tuhosi valtaamallaan vihollisen pikakiväärillä muutaman metrin päähän edennyttä tankkia seuraavan parinkymmenen miehen suuruisen vihollisosaston, minkä jälkeen hänen ryhmineen onnistui tuhota tankki.
– Villavaarassa 18.9.41 tuhosi automaattikiväärillä 40–50 vihollista siten ratkaisevasti vaikuttaen vihollisen uhkaavan hyökkäyksen torjumiseen sekä valtasi tielle tulleen auton vangiten sen miehistön.
– Kuismalassa 28.9.41 korpr. Janhunen lähti vapaaehtoisena partionjohtajana ottamaan kosketusta viholliseen. Kohdattuaan vahvoissa hirsivarustuksissa olleen n. joukkueen suuruisen automaattikiväärein varustetun vihollisosaston hyökkäsi parilla käsikranaatilla ja pistoolilla varustettuna yksin heidän asemiinsa, valtasi ne sekä otti samalla 18 kovaa vastarintaa tekevää vankia tuhoten loput.
– Viitanassa 30.9.41 ensimmäisenä miehenä lähti ”vetämään” komppanian hyökkäystä ja siten suurelta osalta vaikutti kylän valtaukseen.
– Karjalan Armeijan lisäesityksessä mainitaan: ”26.11.41 vihollisen hyökätessä Karhumäen pohjoiseen maastoon korpr. Janhunen osallistui joukkueensa mukana erittäin menestyksellisesti vihollisen tuhoamiseen. Ryhmänsä etunenässä hän konepistooli kainalossaan juoksi pelottomasti vihollisparven keskelle ja seisaaltaan lakaisi kp:llaan vihollisia maahan. Kun hän oli tyhjentänyt mukanaan olleet neljä lipasta, niin hän tempaisi eräältä viholliselta pikakiväärin ja jatkoi sillä vihollisen tulittamista. Korpr. Janhunen haavoittui vaikeasti vatsaan kuolleeksi tekeytyneen vihollisen politrukin ampumasta luodista.”
Kunnianosoitus tuli kaatumisen jälkeen
Tasavallan presidentti Tarja Halonen laski oman seppeleensä Ässä-rykmentin muistomerkille 13.10.2004 pidetyssä perinnetilaisuudessa Alli Tryggin puistossa, Hämeentien varrella. Taustalla harveneva joukko Ässä-rykmentin veteraaneja.
Kuva: Reino Janhunen
Haavoituttuaan kuolettavasti Janhusella riitti hurttihuumoria vielä tässäkin tilanteessa. Hän rallatteli paareilla maatessaan: ”Ei meitä poikia surulla ruokita, vaan se on ilo, joka elättelee…” Rohkean sotilaan viimeinen kotimatka oli alkanut.
Korpr. Janhunen vietiin 25. kenttäsairaalaan Juustjärvelle, mutta pelastusyritykset eivät enää auttaneet, vaan Arvi Janhunen kuoli sokkiin samana yönä kello 23.50. Marsalkka Mannerheim kirjoitti seuraavana päivänä Janhusen ritariksi nimitystä koskevaan esittelylistaan n:o 338: ”Hyväksyn 27.11.1941 Mannerheim.”
Pataljoonan komentaja T.H. Luukko kirjoitti rouva Elina Janhuselle mm.: ”Korpr. Janhusen kuolema oli tämän sodan raskain isku rykmentillemme, sillä hän oli meidän paras miehemme. Suurten sotilaallisten ansioittensa vuoksi on Ylipäällikkö myöntänyt hänelle Vapaudenristin 2 lk. Mannerheim-ristin, jonka oheisena kunnioittaen lähetämme Teille.” — Arvid Mikael Janhunen haudattiin 14.12.1941 Hietaniemen sankarihautaan, Helsingissä.
Arvi Janhusen monivaiheinen ja värikäs elämänkaari ja sankarikuolema on tullut lähemmin tunnetuksi jälkipolville vasta 1990-luvulla, kun häntä koskevia asiakirjoja saatiin eri lähteistä julkisuuteen. Arkistoja tutki Arvid Janhusen veljenpoika.
Reino Janhunen,
Arvid Janhusen veljenpoika,
eläkeläistoimittaja,
Vuosaari-lehden lukija vuodesta 1965
