Jättipalsamia esiintyy myös Vuosaaressa.
Vuosaaren luonto -palstalla tutustutaan Vuosaaren luontoon.
Monien tulokaskasvien nimeäminen on hankalaa, koska kaikki kasvimmehan ovat jääkauden jälkeen tulleita. Päällämme oli parisataa metriä jäätä. Korkeintaan täällä oli jäkäliä 10 000 vuotta sitten, joka oli tuskin silmänräpäystä pitempi ajanjakso maapallon historiassa. Sen jälkeen tuli lämpökausi, jolloin tammet kasvoivat Oulun korkeudella saakka.
Nykyinen ilmaston lämpeneminen on kiihtynyt huomattavasti fossiilisten polttoaineiden käytön vuoksi. Se ei ole kuitenkaan ainut syy ilmaston lämpenemiseen. Voimakkaampia jääkausia on historiassamme ollut yhdeksän kertaa vuosimiljoonien aikana. Syinä on pidetty tulivuortenpurkauksia tai kiertoradan muuttumista.
Jättipalsami (Impatiens glandulifera, kuvassa) on uustulokkaana alkujaan levinnyt Kasvitieteellisestä puutarhasta ympäristöön ja näyttävänä kasvina puutarhoista kosteapohjaisiin tervalepikoihin sekä tulva-alueille. Erikoista sinänsä, sillä alkuperäinen kasvin elinympäristö on Himalajan etelärinteillä 2000–3000 metrin korkeudella merenpinnasta. Vuosaaressa voimakkaimmat kasvupaikat sijaitsevat Vartiokylänlahdelta Mustavuoreen.
Tulokaskasvien lupiinin, kurttulehtiruusun tai jättibalsamin pois raivaaminen on työlästä ja vuosia kestävää ”taistelua”, enkä usko esimerkiksi kurttulehtiruusun hävittämisen onnistuvan kolmessa vuodessa. Valtioneuvoston asetuksella 1.6. voimaan tullut suositus antoi kolme vuotta aikaa poistaa kurttulehtiruusu maastamme. Uskon vielä monen sukupolven saavan nauttia ko. kamsatkan ruusuista.
Lupiinien leviäminen paahdealueille ja tienpenkoille on ongelmallista kasvin maaperän rehevöittämisen takia. Paahdealueiden alkuperäiskasvit kärsivät liikaravinteista ja varjostamisesta.
Purjelaivojen painolastikuormat tyhjennettiin satamiin, jolloin maa-ainesten mukana tuli miljoonittain siemeniä. Harva kasvi on kulkeutunut meille tuulen mukana. Ihmisen oma toiminta ja muun muassa linnut ovat tehokkaasti auttaneet kasvien levittäytymisessä.
Voikukat, pihasauniot ja monet yleiset rikkaruohona pidetyt kasvimme ovat tarkoituksella siirrettyjä. Voikukkia on Helsingissäkin toistasataa alalajia, niiden tarkempi määrittäminen on asiantuntijahommia. Salaatteihin ja kahvinkorvikkeeksi juurakkoa on tosin pulavuosina maassamme käytetty.
Toiselta puolen maapalloa tulleet kasvit valtaavat helposti uudessa ympäristössä tilaa alkuperäiskasveilta. Toisaalta luontokin on sopeutuvainen ja kurttulehtiruusut maanpeittokasvina luovat turva- ja pesimäpaikkoja haahkoille ja pikkulinnuille. Viherpeipot herkuttelevat kiulukoilla, ja kun biotooppi muuttuu, se on aina joltain pois ja jollekin lisää. Ihminenkin voisi herkutella kurttulehden kiulukoilla. Siementen poistaminen on hivenen työlästä, mutta lopputulos on vaivan arvoista.
Kovalla pöntötysinnostuksellakin on omat varjopuolensa sen suosiessa kolopesijöitä. Itse pesäkolonsa lahopuihin koputtelevat hömö- ja töyhtötiainen kärsivät liian voimakkaasta ravintokilpailusta valmispönttöihin pesiviin lintuihin nähden.
Markku Piipponen
