Syyskuun EM-kisoissa täpärästi Espanjalle hävitty puolivälieräottelu jäi ammattilaisuran viimeiseksi Susijengin pitkäaikaiselle kapteeni Shawn Huffille, joka asuu Vuosaaressa.
– Ehkä Vuosaaren vesijohtovedessä on jotain kummallista, kun maajoukkueessa on pelannut ja pelaa meitä vuosaarelaisia. Vakavasti puhuen minun kohdallani Vuosaari tarjosi niin hyvät ja monipuoliset mahdollisuudet helppoon urheiluun, että sillä on varmasti ollut merkitystä polullani ammattiurheilijaksi, Jantunen toteaa. Kuva: Susijengi
Suomen miesten koripallomaajoukkueen eli Susijengin laitahyökkääjä Mikael ”Micke” Jantunen, 22, kasvoi aikuiseksi Vuosaaressa. Perheensä kanssa Porslahdentiellä asunut nuorukainen oli tuttu näky taloyhtiönsä pelikentällä heittämässä korista.
– Taloyhtiön kenttä on yhdistetty sähly-, tennis- ja koriskenttä, jossa harvemmin oli muita. Eikä siellä juuri tuullut, kuten esimerkiksi Aurinkolahden rannan kentällä. Kotikentällä olin välillä isosiskon, toisinaan isän ja joskus äidinkin kanssa hiomassa heittojani, Italian Trevison kaupungista lokakuun puolivälissä puhelimitse tavoitettu Mikael Jantunen kertoo.
205 senttimetriä pitkä korisammattilainen aloitti koripallon 11 vuoden iässä Wartti Basketissa. Ensimmäinen palloilulaji, joka sytytti kilpailuhenkisen pojan urheiluliekin, oli kuitenkin jalkapallo, jota Jantunen aloitti pelaamaan muistikuviensa mukaan heti kun FC Viikingeissä alkoi hänen ikäluokkansa toiminta. Jalkapalloa Jantunen pelasi niin Rastiksen koulun (Nordsjö lågstadieskola) välitunneilla kuin vapaa-ajallaan Kartanon kentillä tuntikaupalla päivittäin. Jantusen harjoitusmäärät olivat valtavia, sillä hän koki suunnatonta riemua kavereidensa kanssa pelaamisesta.
Lopulta koripallon tultua mukaan kuvioihin oli tehtävä lajivalinta, sillä kroppa ei kestänyt kahden lajin intohimoista pelaamista. Onneksi myös koripallotreenit olivat kodin lähellä Vuosaaren Urheilutalolla tai Kallahden koululla (nykyään Merilahden peruskoulu), joka oli myös Wartti Basketin kotipelien areena. Koris valikoitui Jantusen lajiksi, sillä siellä pelasi enemmän läheisiä kavereita ja joukkuekin pärjäsi erinomaisesti.
Ikävä talviurheilua Vuosaaressa
Wartti Basketin B-pojat vuonna 2016 Euroopan Nuorten Liigan osaturnauksessa Liettuan Birzaissa. Jantunen takarivin keskellä numero 29. Kuva: Elena Jantunen
– Lapsuuteni oli urheilun värittämä, talvisin muistan hiihtäneeni isäni kanssa Mustavuorella ja pelanneeni lätkää kavereiden kanssa Heteniityn ulkojäillä. Itse asiassa noita Vuosaaren talviurheiluhetkiä kaipaan välillä, sillä olen viettänyt viime vuosina talvet koripalloa pelaten ulkomailla, sanoo Vuosaaren Rastiksen ruotsinkielisessä päiväkodissa ja ala-asteella ollut Jantunen.
Palloilulajit ovat vetäneet Jantusta puoleensa pienestä pitäen myös niiden sosiaalisen puolen vuoksi.
– Oli siistiä vapaa-ajalla käydä kavereiden kanssa heittämässä palloa Myllypuron Liikuntamyllyssä ja sen jälkeen jutella tunti kentänlaidalla kaikista maailman asioista. Menin jo pienenä pitämään hauskaa kentälle kavereiden kanssa, ja sitä samaa ajatusmaailmaa olen vaalinut aikuisenakin, paaluttaa Italian pääsarjan Trevisoon kesällä kahden vuoden sopimuksen tehnyt entinen vuosaarelainen.
Pelaajana valttina monipuolisuus
Italiaan Micke päätyi Belgian pääsarjan BC Oostendenestä, jonka kanssa hän voitti viime kaudella ensimmäisellä ammattilaiskaudellaan Belgian mestaruuden ja vei nimiinsä liigan parhaan kuudennen pelaajan palkinnon. Kun vielä kuluvana vuonna Susijengi sijoittui EM-kisoissa kahdeksan parhaan joukkoon ja lunasti paikkansa ensi vuoden MM-kisoihin, voisi sanoa, että urheilullisesti vuosi 2022 on ollut Jantuselle erinomainen. Sekä ison että pienen laitahyökkääjän pelipaikalle soveltuva koripalloilija luettelee suurimmiksi vahvuuksikseen koriskentällä monipuolisuuden ja puolustuspelaamisen.
– Myös hyökkäyspelaamiseni on koko ajan kehittynyt ja pystyn aika monella pelin eri osa-alueella suorittamaan hyvällä tasolla. Fyysisissä ja urheilullisissa ominaisuuksissa sekä kaukoheitoissa on puolestaan eniten petrattavaa. EM-kisoissa Espanjaa vastaan puolivälierässä yli puolesta kentästä heittämäni kolmonen oli enemmänkin hyvää tuuria kuin taitoa, Jantunen vähättelee.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen…
– On mielenkiintoista, että ulkomailla asuessa pääsee tutustumaan uusiin kulttuureihin. Yksi ei kuitenkaan muutu, vaikka maat vaihtuvat: eri maiden Ikeat ja niiden kalusteiden kasaamisohjeet ovat tulleet varsin tutuiksi, minulla on ulkomailla aina samanlainen sisustus kodeissani, Mikael Jantunen nauraa. Kuva: Susijengi
Liki 100-kiloinen hyökkääjä kertoo tavoitteekseen koripallon saralla voittaa maajoukkueen kanssa jotakin ja pelata mahdollisimman korkealla tasolla, oli se sitten Euroopan suurissa sarjoissa tai NBA:ssa.
– En kauheasti stressaa tai vaivaa päätäni, missä pelaan vaikkapa kahden vuoden päästä, sillä uskon, että kovalla päivittäisellä työnteolla saavuttaa ansaitsemansa aseman urheilussa, mietiskelee ulospäin suuntautunut ja huumorista pitävä korispelaaja.
Treenaaminen italialaispätsissä yllätti
Jantusen edustama Treviso on pelannut 24.10. mennessä Italian pääsarja Serie A:ssa neljä ottelua, joista tuloksena on kolme tappiota ja yksi voitto. Suomalaishyökkääjän mukaan joukkueen peli etsii vielä uomiaan, sillä pelaajisto on ollut kasassa vasta niin vähän aikaa. Harjoitushallin lähellä Trevison ydinkeskustan tuntuman lähiössä asuva maajoukkuepelaaja kehuu seuran tehneen pelaajiensa arjen helpoksi.
– Ruokakin on Italiassa erinomaista, ja seura auttaa kaikissa asioissa myös kentän ulkopuolella. Ehkä suurin totuttelukysymys oli muutamat ekat treenit lähes 30 asteen helteessä harjoitushallissamme, jossa ei ole ilmastointia, mutta nopeasti siihenkin tottui, Jantunen hymähtää.
Vuosaarenhuipulle halajava korishuippu
Mikael Jantunen (numero 29) juoksemassa kohti koria 7.2.2016 Kallahdessa pelatussa Wartti Basketin ja Munkkiniemen Kisapoikien B-junioreiden ottelussa. Kuva: Ritva Köppä-Laitinen
Debyyttinsä Suomen A-maajoukkueessa 49,5 koon kengät omaava mies teki jo 18-vuotiaana. Märskyn lukiosta ylioppilaaksi kirjoittanut Jantunen siirtyi vuonna 2019 Utahin yliopistoon opiskelemaan ja pelaamaan Utahin NCAA-yliopistosarjan joukkueeseen. Koripallo tulee kuljettamaan monipuolista ja muuntautumiskykyistä pelaajaa maailmalla vielä pitkään, mutta yksi asia on säilynyt ulkomailla vietettyjen vuosien keskelläkin: Vuosaaressa tulee käytyä yhä kesäisin, sillä Jantusen molemmat vanhemmat asuvat lapsuuden kotikaupunginosassa.
– Kaikki tavarani Suomessa löytyvät yhä vanhempieni kodeista. Jos lapsuuden Vuosaaren lempipaikkani kotieni ulkopuolella oli Kartanon jalkapallokenttä, niin nykyään viihdyn todella hyvin Vuosaarenhuipulla, siellä käyn usein Vuosaaren vierailuillani. Kyllä Vuosaari on potentiaalinen paikka, jonne voisin muuttaa takaisin ulkomaiden jälkeen. Se on monipuolinen, kasvava ja kehittyvä lähiö, muutenkin kaikki elämään tarvittava löytyy Itä-Helsingistä, Jantunen pohtii.
Lajin hauskuus tulee säilyttää
Mikael Jantunen pitää korisuransa suurimpina saavutuksina Susijengin viime aikojen menestystä, ja hänellä on vahva usko, että tulevaisuudessa Suomen maajoukkue saatetaan nähdä arvokisoissa jopa mitaleilla.
– En tätä tekisi tuhansia tunteja vuodessa, ellei koris olisi niin hauskaa ja antoisaa. Vaikka tuntuu, ettei esimerkiksi tänä kesänä juuri ollut lomaa koripallosta, niin joka hetkestä olen pyrkinyt nauttimaan – ja aika hyvin siinä mielestäni olen onnistunutkin.
Yksi menestysresepteistä Jantusen urheilu-uralla on tähän asti tainnut olla se, että kovaa mutta pilke silmäkulmassa tinkimätöntä työtä tekemällä saavuttaa ansaitsemansa paikan. Tie saattaa viedä Vuosaaren ulkokentiltä ties vaikka joku päivä tarunhohtoisille NBA-parketeille. Se on lähes varmaa, että Susijengi on saanut vuosiksi eteenpäin taas yhden vuosaarelaistaustaisen kulmakiven.
Haastattelu: Antti Honkanen
