Elektronisen musiikin veteraani Esa Ruoho (artistinimeltään Lackluster) on asunut Olga-vaimonsa kanssa Aurinkolahden Inkiväärikujalla kymmenisen vuotta. Miehen uusin levy Alley on saanut inspiraationsa Vuosaaren ja eritoten Aurinkolahden kujilta.
– Olen suuri inkiväärin ystävä, joten Inkiväärikuja oli hupaisa kuja, jonne muuttaa Kontulasta vuonna 2013. En ajatellut asiaa enempää, kunnes vuodesta 2020 eteenpäin poikamme Tomaksen syntymän jälkeen ravasin rattaiden kanssa ympäri Aurinkolahtea ja löysin erilaisia kujia, jotka olivat aika mauste-keskeisiä. Vasta myöhemmin aloin pohtia, miltä muut kujat kuulostaisivat käännettynä englanniksi, kertoo uuden albuminsa syntyprosessista koko elämänsä Itä-Helsingissä asunut Ruoho.
Samaan aikaan, kun Ruoho tutustui asuinalueensa kujiin, hän opetteli ja lämmitteli musiikkilaitteitaan ja loi tavanomaista yksinkertaisempia kappaleita, jotka sopivat ”vähän liian vähän unta -tyyppiseen vanhempainarkeen”. Aurinkolahdessa kokonaan sävelletyn levyn soundiin vaikuttivat uusi läppäri, Ruoholle uusi musiikkilaite, uudenlainen elämä ja rytmi.
– Levyn voi suoratoistaa kännykällä ja käydä katsomassa kaikki levyn seitsemän kujaa läpi Aurinkolahdessa. Varmaankin rauhallisesti lampsimalla saa kaikki 38 minuuttia kulumaan. Suosittelen Alleyta rauhallisen melodisen synteettisen musiikin ystäville tai heille, jotka eivät ole koskaan kuunnelleet elektronista musiikkia ja eivät tiedä, mitä se on, kuvailee 2000-luvun alusta asti musiikkia julkaissut Ruoho.
Lisää kuja-aiheista musiikkia tulossa
Vuosaaressa Ruoho on viihtynyt perheineen mainiosti, ja lisää uutta musiikkiakin on luvassa.
– Muitakin kuja-nimisiä biisejä on työstön alla, mutta ne ovat hiukan monimutkaisempia ja vaativat enemmän työstöä, jotta tulevat sopivalla tavalla valmiiksi, Ruoho paljastaa.
Konemusiikin nestori pitää suosikkipaikkanaan Vuosaaressa Uutelan ulkoilualuetta grillikotineen ja luontopolkuineen.
– Uutelan kodassa on myös se merkittävän tärkeä asia, että stadilaisena grilli-osaamattomana on äärimmäisen rauhoittavaa patikoida kodalle, jossa on jo valmis hiillos, sen sijaan, että pakertaa tulta pystyyn enemmän tai – suurimmaksi osaksi vähemmän – onnistuneesti.
– Itse asiassa koko alue Uutelan kanavalta luontopoluille ja Aurinkolahden rannan läpi Kallahden uimarannalle saakka on mukavaa käveltävää ja pyöräiltävää. Kerran laskimme Uutelassa rannalla ollessamme, että samassa näkökentässä näkyi kerralla yhteensä 26 joutsenta, mikä vaikutti suurelta määrältä ainakin minun silmiini, Ruoho miettii kotikaupunginosansa mieluisinta muistoa.
Koneet ja ohjelmat kiinnostaneet aina
Esa Ruoho on aina ollut kiinnostunut erilaisista koneista ja ohjelmista, hän on itseopiskellut ohjelmistotestaaja, joka on tänä vuonna työskennellyt esimerkiksi kudosnäyteleikekuvien tekoälypohjaiseen kuva-analyysiin kehitetyn ohjelmiston testaamisen parissa. Musiikin tekemisen lisäksi Ruoho harrastaa Vuosaaressa vapaaenergiakirjallisuuden, dokumenttielokuvien, patenttien ja haastattelujen keräämistä sekä arkistointia.
Pitkän musiikkiuransa taustalla Ruoho uskoo olevan yleisen uteliaisuuden elektroniikkaan, varsinkin kierrätettyyn sellaiseen. Ruoho kertoo, ettei ole koskaan omistanut mitään kallista ja hienoa laitetta, vaan useimmiten sellaisen, joka on jäänyt joltakin turhaksi. Pari vuotta sitten Ruoho osti 50 eurolla 90-luvulta peräisin olevan yläasteen musiikkiluokan yksinkertaisen vanhan ajan pelimusiikkien toistoon suunnitellun ääniboksin, joka oli jo matkalla kierrätyskeskukseen. Tällaisella GeneralMidi-syntetisaattorilla on esimerkiksi aikoinaan tehty moniäänisiä Nokia-kännyköiden soittoääniä.
– Tuo ääniboksi palkitsi minut odottamattoman laajoilla ominaisuuksillaan, jotka ajoivat ottamaan laitteen sävellysmetodieni kulmakiveksi. Itse asiassa kolmisen Alley-levyn kappaletta on tehty pelkästään tämä GeneralMidi-syntetisaattori äänilähteenään, Ruoho iloitsee.
Keikkoja maailmalla ja kirjastoissa
Musiikki on vienyt Ruohon lukuisiin kansainvälisiin yhteistyöprojekteihin sekä keikoille ympäri maailman. Yksi miehen mieleenpainuvimmista keikkahetkistä sijoittuu Varsinais-Suomessa Marttilan metsissä pidetyille Konemetsä-festivaaleille.
– Kesken vuoden 2007 keikkani rupesi satamaan, ja saman keikan aikana sade myös loppui, joten metsä oli erityisen tuore sen jälkeen. Musiikki sopi siihen vapauttavaan oloon, mikä sateen jälkeen tuli – jotkut kuuntelijat vain istuivat ja meditoivat ruohikolla, Ruoho muistelee.
Nykyisin Lackluster keikkailee säännöllisesti pääkaupunkiseudun kirjastoissa ystävänsä Heikki Lindgrenin (Vongoiva) HLER-projektin tiimoilta. Esa Ruohon mukaan kirjastokeikat ovat ”parhaimmillaan olleet oikein palkitsevia ja pahimmillaan ylen hämmentäviä sekä kuulijoilleen että soittajilleen”.
Kirjastot ovat tavallaan miehen paluu juurilleen, sillä hän aloitti musiikin tekemisen kuuntelemalla ja lainaamalla sitä kirjastoista.
– Muistan elävästi, että vielä vuonna 2007 kävin Kontulan kirjastossa lainaamassa maksimimäärän (20 kpl) cd-levyjä ja kuuntelin ne sekunti sekunnilta läpi löytääkseni ääniä tai äänenpalasia, joista voisi sommitella kappaleita, Ruoho sanoo.
Lacklusterin huhtikuussa 2023 julkaistun Alley-albumin voi kuunnella täällä.
Haastattelu: Antti Honkanen