Eeron erikoinen: Kaikki munat samaan koriin?

Sanovat elävän kaupungin olevan sellainen, että se on jatkuvassa muutoksessa, muuttuu, kasvaa ja elää asukkaidensa mukana. Jos tätä luonnehdintaa on uskominen, niin me vuosaarelaiset elämme tosi elävässä lähiössä. Sen verran suuria muutokset ovat täällä viimeisten vuosikymmenten aikana olleet.

On purettu tehtaita ja rakennettu uusia tilalle. On purettu telakka ja tehty tilalle satama. On purettu kirkko, kouluja ja päiväkoteja ja rakennettu uusia tilalle. On purettu ostareita ja kauppoja ja rakennettu uusia. On purettu yksittäisiä taloja ja jopa kokonaisia asuinkortteleita ollaan purkamassa ja uutta, tehokkaampaa rakentamassa tilalle.

En ole mikään rakentamisen asiantuntija enkä Remontti-Reiska. Vaimonikin voi sen todistaa. Mutta ihan maalaisjärjellä ajateltuna, kannattaako 30–50-vuotiaita rakennuksia purkaa? Onko se kovin ekologista puuhaa? Kertakäyttökulttuuri ei ole muodissa, mutta rakentamisessa se ei päde.  Ehkä joidenkin talojen purkaminen on perusteltua, sen verran huonoon kuntoon ne on päästetty ja aikanaan kehnosti ja  halvalla rakennettu. Mutta yksi syy taitaa löytyä tehokkuuden ja tuottavuuden maksimoinnista, ei niinkään huonosta kunnosta, ei asukasrakenteesta eikä epäviihtyvyydestä.

Vanhassa Vuosaaressa Neitsytsaarentiellä kaavaillaan kokonaisen asuinkorttelin purkamista ja korvaamista tehokkaammalla rakentamisella. Muun muassa Museovirasto pitää vanhaa Vuosaarta ainutlaatuisena ja arvokkaana 1960-luvun rakentamisen esimerkkinä. Minustakin vanha Vuosaari on arvokas kokonaisuus, jota ei pidä korttelikaupalla ryhtyä purkamaan. Asia ei koske pelkästään tätä yhtä korttelia, vaan sillä on merkitystä koko vanhan Vuosaaren alueelle ja sen asukkaille. Nyt ollaankin perimmäisten kysymysten äärellä: mitkä arvot painavat vaakakupissa enemmän: asukkaiden mielipiteet, arkkitehtooniset arvot, historia vai yksittäisen yrityksen intressit? Ja älkää yhtään epäilkö; olen kyllä pesunkestävä kapitalisti.

Energiayhtiö Helen pohtii pienydinvoimalan rakentamista Vuosaaren sataman kylkeen. Vierekkäin Suomen tärkein satama, voimalaitos, lämpölaitos ja ydinvoimala? Kannattaako kaikkia munia laittaa samaan koriin? Omien munienikin puolesta pelkään, vaikka vallan toisella laidalla Vuosaarta asunkin. En halua olla mikään tuomiopäivän enkeli, mutta sen verran huonolla sihdillä maailmalla nyt räiskitään.

Kylmä tuuli puhaltaa idästä, pommit paukkuvat seimessä, inflaatio laukkaa, korona kiusaa ja autokin reistaa. Stressiäkö? Sitäkin varmaan. Siitä huolimatta ja  juuri siksi aion seisahtua jouluna. Laitan kinkut ja laatikot uuniin, vedän villasukat jalkaan ja pötkähdän glögimuki kourassa sohvalle.

Maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto – edes jouluna.

Rauhallista joulua!                                                                  

Eero Honkanen
eero.honkanen(at)vuosaarilehti.fi

Tällä pakina-palstalla ihmetellään elämää vuosaarelaisin silmin.

Lue lisää aiheesta: