Runoilija, kuvittaja ja esitystaiteilija Outi-Illuusia Parviainen, 45, on ollut vuosaarelainen seitsemisen vuotta. Kuva: Tomi Kontio
Outi-Illuusia Parviainen, kerro lyhyesti itsestäsi ja elämästäsi.
– Olen opiskellut muotoilua, taidetta ja johtamista ja työskennellyt niin taiteen kuin kaupallisen työn ja markkinoinninkin parissa. Kirjallinen työni ammentaa paljolti kuvallisesta ajattelusta ja kehollisista kokemuksista. Toisaalta olen kiinnostunut yhteiskunnasta ja sosiaalisista teemoista, joten runoni liikkuvat usein henkilökohtaisen ja yhteiskunnallisen rajapinnalla.
Kirjoitan, koska sanat ovat keino muuttaa maailmaa ja muokata todellisuuksia. Haluan olla lempeä muutoksen ja surun kanssa painiville ihmisille.
Olet julkaissut neljä runokokoelmaa, kerro viimeisimmästä Olen niitty, odotan -teoksestasi.
– Kirja on suunnattu jokaiselle, joka tahtoo ymmärtää tahatonta lapsettomuutta kokeneiden maailmaa. Se tarjoaa myös vertaistukea vaikeassa tilanteessa oleville. Haastattelin syksyn 2022 aikana hyvin erilaisia ihmisiä ja kirjoitin runot heidän tarinoistaan inspiroituneena. Niinpä tässä kirjassa on 23 eri puhujaa, joille annoin nimet.
Kirjoitatko Vuosaaressa kirjojasi, entä saatko inspiraatioita niihin kotikaupunginosastasi?
– Kirjoitan kotonani Vuosaaressa ja katselen ikkunasta vanhan Vuosaaren mäntyjä. Täällä on elämänmakuista ja tavallista: on lapsia, työikäisiä, maahanmuuttajia, vanhuksia. Edellistä kirjaa tehdessä minulla oli työhuone Tilajakamossa, ja viihdyin sielläkin mainiosti. Elämässä pitää olla rosoa ja kirjavuutta.
Onko seuraava teos jo tekeillä? Jos on, voiko siitä paljastaa jotakin?
– On! Kirjoitan ja kuvitan Wihurin rahaston tuella lapsille runokirjaa Itämeren suojelusta. Toivon, että tästä tulee heille mieluinen! Rakastan merta ja haluan näyttää uusille sukupolville, mikä aarre meidän kotiportailtamme alkaa.
Missä muualla kuin Vuosaaressa olet asunut?
– Kun olin lapsi, perheemme asui muutaman vuoden Kanadassa, mutta sen jälkeen olen ollut tukevasti Suomessa. Viimeiset parikymmentä vuotta olen asunut Helsingissä, enimmäkseen täällä idässä.
Miksi muutit Vuosaareen?
– Puolisoni kehui Vuosaarta, joka on hänelle tuttu monelta vuosikymmeneltä. En pettynyt.
Kuinka kauan ja missä olet asunut Vuosaaressa?
– Ensin asuimme Aurinkolahdessa, mutta nykyään asumme kirkon lähellä. Taitaa tulla seitsemän vuotta jo täyteen.
Keitä kuuluu perheeseesi?
– Minä ja puolisoni sekä yhteiset ja bonuslapset. Ja tietysti kissa ja koira.
Oletko opiskellut tai työskennellyt Vuosaaressa?
– Työskentelen kotona, joten vietän Vuosaaressa paljon aikaa.
Mikä on parasta Vuosaaressa?
– Saa olla kaupungissa ja sen laitamilla yhtä aikaa. Ja niin, kirjasto! Minulla on jatkuvasti ainakin 50 kirjaa lainassa, niiden ympäröimänä on kodikasta olla.
Onko Vuosaaressa jotakin kehitettävää?
– Säästäkää metsät ja panostakaa terveyspalveluihin. Näitä pitäisin tärkeimpinä, kun tuntuu, että jokaiseen tyhjään kohtaan tahdotaan rakentaa lisää. Meidän pitää muistaa, että Vuosaari on myös kasvien ja eläinten koti.
Mikä on suosikkipaikkasi Vuosaaressa?
– Meri! On upeaa katsella kotikaupunginosaa mereltä käsin pienen Huomenlahja-nimisen saaren suunnalta.
Mitä olet harrastanut Vuosaaressa?
– Olen purjehtinut ja laulanut musiikkiopistossa. Vuotalolla ollaan käyty muskarissa lapsen kanssa. Täällä voi tehdä vaikka mitä.
Mikä on mieleisin muistosi Vuosaaresta?
– Mieleeni on painunut ensimmäinen käyntini Vuosaaressa 15 vuotta sitten, kun talvisella retkellä Uutelassa polvet upposivat hankeen ja meren jää nousi lohkareina rantakallioille. Tuntui kuin olisin ollut kaukana saaristossa.
Vapaa sana Vuosaaresta tai elämästä.
– Tykkään lapsista ja nuorista, heidän olemisensa on usein niin mutkatonta ja aitoa. Kannustan meitä aikuisia kohtelemaan heitä lempeästi, sillä aina ei ole helppoa olla nuori. Kysytään heidän mielipidettään yhteisistä asioista ja annetaan heille aikaamme. Ja muistetaan lukea, jotta ajattelumme pysyy virkeänä eikä kutistu. On hirveän tärkeää haastaa omia ajatuksiaan ja tapojaan ja malttaa pysähtyä välillä kuuntelemaan.
Haastattelu: Antti Honkanen
