Kirsi Andström, 35 vuotta, kassajärjestelmämyyjä, Keski-Vuosaari.
Kuinka kauan ja missä olet asunut Vuosaaressa?
– Synnyin Punakiventiellä vuonna 1986 ja asuin sen jälkeen muutaman vuoden Keulatiellä, ennen kuin valmistui isäni rakentama koti Verkkotiellä. Muutin vuonna 2005 Espooseen opiskeluiden perässä. Sen jälkeen asuin muutaman vuoden taas Vuosaaressa Verkkotiellä sekä Puotilassa, kunnes vuonna 2017 muutin ”lopullisesti” takaisin Keski-Vuosaareen.
Oletko käynyt kouluja tai työskennellyt Vuosaaressa?
– Kävin varhaiset vuodet tarhaa Vuosaaressa ja ala-astetta Punakiventiellä. Yläasteen kävin Tehtaanpuiston yläasteella. Työni ovat aina kuitenkin olleet muualla.
Kerro itsestäsi.
– Asun Vuosaaressa aviomiehen ja kahden kissan kanssa. Harrastuksena on Vuosaaressa sijaitsevan erillistalon kunnostaminen, joka on tulevaisuudessa meidän kotimme. Töiden ulkopuolella vapaa-aika menee jousiammunnan ja ulkona liikkumisen harrastamisessa sekä e-sportin ja jääkiekon seuraamisessa.
Mikä on parasta Vuosaaressa?
– Meren läheisyys, ulkoilumahdollisuudet ja se, että täältä on silti helppo matkustaa autolla tai julkisilla muualle asioille. Pidän myös siitä, että Vuosaaressa kasvaa palveluiden määrä, jolloin tarvitsee mennä vielä harvemmin sillan toiselle puolelle.
Onko Vuosaaressa jotain huonoa?
– Huonoa lienee vähän väärä sana, mutta kieltämättä jännittää, miten paljon omaan elämään vaikuttavat pikaraitiotien vuoksi tehtävät remontit tulevaisuudessa.
Mikä on suosikkipaikkasi Vuosaaressa?
– Tykkään Heteniityn kentän sekä Kartanon alueen urheilupuistoista. Ne ovat viihtyisiä alueita kävellä ympäriinsä ja katsoa muita urheilemassa.
Mikä on mieluisin muistosi Vuosaaresta?
– Parhaimmat muistot liittyvät pääsääntöisesti lapsuuteen ja nuoruuteen. Paljon on pysynyt paikat sellaisenaan kuin ne olivat melkein 30 vuotta sitten. Toivottavasti ne myös säilyvätkin sellaisenaan, eivätkä vain muistossa.
Mitä ajattelet koronatilanteesta, miten se on vaikuttanut elämääsi?
– Koronatilanteessa tuli istuttua paljon etätöissä, mutta Vuosaaresta sai hyvin tilattua take away -ruokaa kotiin. Suosimme paljon paikallisia ravintoloita ja palveluita koronan aikana. Korona on myös saanut oman käytöksen varovaisemmaksi – vieläkin epäilyttää mennä isompiin tapahtumiin.
Mitä olet harrastanut Vuosaaressa?
– Ulkona liikkumista enimmäkseen näin vanhemmiten. Lapsena pelasin salibandyä ja uin todella paljon Vuosaaren uimahallissa. Vuosaaren lähellä Talosaaressa käyn jousiampumassa säännöllisesti.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen…
Anne Laurila (vas.), Inke Alaja ja Kirsi Andström toivat Slovenian EM-kisoista 3D-jousiammunnan joukkuekisasta pronssia Suomeen.
Voitit 3.9.2021 Slovenian Mariborissa 3D-jousiammunnan EM-kilpailuissa joukkuepronssia. Kerro jousiammunnasta lisää.
– Aloitin jousiammunnan vuonna 2016, kun kokeilin sitä ensimmäisen kerran omissa polttareissani. Olin jo salaa haaveillut lajin kokeilemisesta, ja ihastuin siihen heti. Pääsin saman tien kurssille, josta lähtien olen ampunut 2–4 kertaa viikossa vähän riippuen vuodenajasta.
Jousiammuntaa on lajina montaa erilaista, itse ammun pääsääntöisesti kesäisin 3D-kohteita maastossa, jossa on arvioitavat matkat. Matkat voivat olla mitä vain 5–54 metrin väliltä. Talvet ammun sisällä lyhyempää 18 metrin matkaa.
Lajin harrastaminen vaatii melko alusta saakka omat välineet, jotta tekniikkaa on helpompi treenata. Välineet ovat maksavat 250 eurosta ylöspäin, mutta esimerkiksi 800 euron välineillä voi ampua ja kilpaillakin koko loppuelämän.
Jousiammunta soveltuu hyvin vastapainoksi vauhdikkaammille lajeille, koska siinä pitää tutkia itseään sekä tehdä säntillisesti yhtä ja samaa liikettä, jolla nuolet saadaan kohteeseen. Paljon joutuu miettimään, miltä itsestä tuntuu ja miten liikkeen voisi tehdä paremmin. Jousiammunta on jossain määrin välineellä tehtävää mindfulnessia. Laji soveltuu alkaen 8–9-vuotiaille lapsille, ja vanhimmat Wilhelm Tell -seuramme säännöllisesti ampuvat jäsenet ovat yli 70-vuotiaita. Käyn esimerkistä, että lajissa voi myös vanhempana tulla arvokisamitalistiksi ja treenata maajoukkuetasolla.
Haastattelu: Antti Honkanen
Kuvat: Kirsi Andströmin kotialbumi
