Sukupuuttouhka, fiktiivinen fakta

Viime aikoina on ollut paljon esillä mm. nisäkkäiden määrän 60:n prosentin lasku maapallolla. Tämä pitänee paikkansa Afrikan Sahelin alueella ja sademetsissä, ei kuitenkaan Suomessa. Maassamme on vesikko ja naali todennäköisesti kuolleet sukupuuttoon. Tilalle ovat tulleet minkki ja Lapissa kettu. Lisäksi valkohäntäkauris Amerikasta tuotuna laukonpeurana aiemmin tunnettu ja metsäkauris Tornionjokilaaksosta itsestään levittäytyneenä. Metsäpeuralla on Suomenselällä voimakkaampi siirtoistutuskanta kuin Venäjän Karjalassa. Kannaksen kautta maahamme levittäytyneenä ovat myös villisika ja supi, joka on alunperin Kaukaasialaista alkuperää. Susi, ilves ja karhukannat ovat moninkertaistuneet viime vuosikymmeninä. Pari uutta lepakkolajia on inventoinnin lisääntymisen seurauksena havaittu Suomessa.

Lintumaailmassa on vastaavia esimerkkejä. Ainakin valkoposki- ja kanadanhanhet, joita ei muutama vuosikymmen sitten tavattu kuin läpimuuttavina arktisina lintuina. Ei ole tarkkaa tietoa, miksi arktikan linnut alkoivat pesiä etelässä, vaikka ilmaston ennustettu lämpeneminen luulisi karkottavan ne Jäämeren saarille ja Grönlantiin. Vuosaarelaiset ovat harmikseen huomanneet tämän lukuisilla uimarannoilla. Laulujoutsenia oli Yrjö Kokon kirjan mukaan alle kymmenen pesivää paria Suomessa 50-luvulla, nyt tuhansia pareja, samoin on käynyt myös Vuosaaressakin pesivälle kyhmyjoutsenelle ja merimetsolle.

Hyönteismaailmassakin kuhisee. Lännenhepokatti ja karttaperhonen Vuosaaren täyttömäellä. Ja harva vähänkään ikääntynyt ei muista nähneensä nykyään hyvinkin yleistä neitoperhosta lapsuudessaan. Luetteloa voisi jatkaa pitkäänkin. Tietysti luontokappaleiden havainnointi on lisääntynyt ja voi vaikuttaa saatuihin tuloksiin, mutta on turhaa hysterian lietsontaa lähteä Orwellin ”Äänetön kevät” -linjalle. Ainakin minä kuulen sellaisen konsertin alkukesästä peippojen, rastaiden ja satakielten toimesta, että tekee mieli laittaa ikkunaa pienemmälle. Kyseinen kirja on ensimmäisiä luonnonsuojeluteoksia maailmassa, samoin taitaa olla kasvihuoneilmiön kanssa. Kyseinen panikointi ja tulevaisuuden pelko ei auta näissä asioissa, kyky havaita ympäristöään on varmasti heikentynyt.

Markku Piipponen