Merirasti-kappeli muistuttaa italialaisia kastekappeleita. Kuva: Anna-Maija Virta
Ihan kuin Firenzessä, ajattelin, kun ensimmäistä kertaa kävelin Meri-Rastilan torin poikki. En siinä hetkessä miettinyt, mistä vaikutelma syntyi. Nyt kun olen jo vuosia lähes päivittäin kulkenut Meri-Rastilan torin halki, on selvinnyt, miksi Italia tuli silloin heti mieleen. Torilla voi nähdä sieltä tuttuja arkkitehtonisia piirteitä.
Torin ilme tulee muuttumaan
Lähivuosina torin ilme muuttuu täydennysrakentamisen myötä. Vain kaksi nykyisistä seitsemästä rakennuksesta jää, jos kaavaluonnos ja eräät kuulopuheet toteutuvat. Minkälaisia taloja torin ympärillä on nyt: tämä ensimmäinen osa käsittelee Merirasti-kappelia, myöhemmin julkaistava toinen osa kertoo muista rakennuksista.
Italian tuntu tulee vahvimmin Merirasti-korttelista torin etelälaidalla. Sen suunnitteli tunnettu arkkitehti Kaarlo Leppänen (1929–2005), joka oli työskennellyt Alvar Aallon arkkitehtitoimistossa aina vuodesta 1955 alkaen ja toiminut Aallon toimistopäällikkönä vuosina 1956–75. Kun Leppänen siirtyi omaan toimistoon vuonna 1975, hänen töissään näkyi Aallon arkkitehtuurin välitön perinne.
Alvar Aallon perintö
Alvar Aalto oli saanut niin väkevän kokemuksen Italiasta häämatkallaan Aino Aallon kanssa vuonna 1924, että tunsi koko elinikänsä tarvetta käydä siellä yhä uudestaan. ”Jokaisessa kulttuurissa kuten jokaisessa ideologiassa ja uskonnossa on alkuperäistä ja puhdasta yksinkertaisuutta… Minulle Italia edustaa primitiivisyyttä, jolle on ihmeen tunnusomaista ihmisen mittakaavan mukainen sympaattinen muotomaailma. Oikeanmittainen tori, joka viihdyttää köyhimpiäkin kansalaisia, on suurempi arkkitehtoninen saavutus kuin komentelevia suurmiehiä palveleva paraatiaukio”, vastasi Aalto Casabella Continuità -lehden toimittajalle vuonna 1954.
Kautta aikojen arkkitehdit ovat ottaneet vaikutteita menneestä. Kun Meri-Rastilaa suunniteltiin, oli vallalla postmodernistinen tyylisuuntaus. Se suhtautui uudella tavalla rakentamisen menneisyyteen sekä myös paikkaan ja paikan henkeen. Se ei käyttänyt historiallisia muotoja kurinalaisesti, vaan päinvastoin aika vallattomasti.
Paikallisia vivahteita
Minua on viehättänyt Meri-Rastilan taloissa erityisesti se, miten historiallisiin muotoihin on yhdistetty paikallisia ominaisuuksia. Meri, veneily, purjehdus, veden virtaus näkyvät talojen yksityiskohdissa ja myös Merirasti-kappelin koko ideassa.
Merirasti-kappeli
Kaarlo Leppänen suunnitteli Merirasti-korttelin vuosina 1991–93. Korttelitalo on monitoimirakennus, johon kuuluvat päiväkoti, koulu, nuorisotalo ja kappeli. Kappeli on erillinen rakennus, muut toiminnot ovat yhteisessä rakennuksessa.
Merirasti-kappelia katsellessa juolahtaa heti mieleen italialaiset kastekirkot. Tunnettuja ovat Battistero di San Giovanni Duomon vieressä Firenzessä ja Battistero Neoniano Ravennassa. Muistumat johtuvat Merirasti-kappelin vähän samanlaisesta monikulmaisesta, torille päin kaarevasta muodosta. San Giovanni ja Neoniano ovat kahdeksankulmioita, mitä muotoa suosittiin baptisterioissa Pohjois-Italiassa. Luku 8 symboloi viikon seitsemää päivää ja ylösnousemuspäivää, ikuisuutta. Merirasti-kappelin lukuisat kulmat eivät kuitenkaan muodosta säännöllistä kuviota, vaan ne polveilevat eripituisin välein sisään ja ulos. Kappelirakennuksen koko muoto perustuu siinä oleviin toimintoihin, joita kappelin lisäksi ovat seurakuntasali, kerhotilat ja takkahuone. Kuten San Giovannissa, Merirasti-kappelinkin katolla on lasilyhty, lanterniini. Se kattaa viisisakaraista aukkoa kappelin holvissa ja kuvaa Betlehemin tähteä.
Merirasti-kappeli baptisterrio?
Onko arkkitehti Kaarlo Leppänen ottanut Merirasti-kappelin lähtökohdaksi italialaisen baptisterion? Sitä tulkintaa näyttäisivät tukevan kappelin taideteokset. Ylhäällä urkusyvennyksessä on pieni ikkuna, jossa on arkkitehdin ideoima kyyhkynen. Matteuksen evankeliumissa kyyhky laskeutuu taivaalta Kristuksen kasteen hetkellä. Kyyhkysestä tulee kasteen, rauhan ja pyhän hengen vertauskuva.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen…
Battistero Neoniano, 400-luku, Ravenna. Kuva: Anna-Maija Virta
Alttarin vieressä on kapea, koko seinän korkuinen ikkuna, jossa on toinen arkkitehdin suunnittelema ikkunataideteos. Sen nimi on Elämänpuu ja se viitannee Ilmestyskirjaan: ”Kaupungin valtakadulla, virran haarojen keskellä kasvoi elämän puu.” Baptisterioissa kastealtaan ympäristö koristeltiin elämään liittyvillä aiheilla. Lisäksi seurakuntasalin koko katto on peitetty vesiaiheisella kohokuvalla. Siellä ”lainehtii” sininen virta mahtavin aalloin.
Säilyttäminen – täydennysrakentaminen
Meri-Rastila luotiin 30 vuotta sitten. Silloin vallinneiden postmodernististen aatteiden vuoksi Meri-Rastilan torin ilmeessä on lainauksia arkkitehtuurin historiasta ja siinä näkyy myös paikallisen lähtökohdan kunnioittaminen. Meri-Rastilan merellinen olemus ulotettiin rannoilta torille. Tästä hieno esimerkki on Merirasti-kappeli.
Yhdessä ympäröivän luonnon kanssa rakennettu ympäristö on arkemme keskeinen kehys. Se on kotiseutu päivittäin torin poikki kulkevalle. Luonnon lisäksi myös arkkitehtuurilla on iso merkitys. Ympäristö vaikuttaa meihin joka hetki, mielenterveyteemme ja hyvinvointiimme.
Torin rakennukset ovat tärkeitä Meri-Rastilan identiteetin kannalta. Sen tähden niitä tulee vaalia. Voisimme ottaa oppia Italiasta. Arkkitehti Miia Perkkiö on sanonut: ”Meillä historiallinen rakennus on poikkeus. Italiassa taas eletään tuhansien vuosien historian ympäröimänä, vanhoja rakennuksia arvostetaan ja korjataan ihailtavan hyvin. Siellä on kyky tehdä uuden ja vanhan vuoropuhelua.” Toivottavasti Meri-Rastilassakin tehdään näin.
Teksti ja kuvat:
Anna-Maija Virta,
Meri-Rastila
