Vuosaaren luonto -palstalla tutustutaan Vuosaaren luontoon.
Mennyt kevät on ollut melko vaisu perhosmaailmassa. Liekö asiaan vaikuttanut lämmin talvi eteläisessä Suomessa. Aikuisten perhosten ja koteloiden talvehtiminen on saattanut vaikeutua pakkasten puutteessa. Myös monilla kasveilla täytyy olla selvä lepokausi routimisen aikana. Kotelotalvehtijoilla, kuten kangasperhosella on ollut myös vaikeuksia.
Jotkin eliölajit tarvitsevat selviä pakkasjaksoja selvitäkseen talven yli. Kasvien siementen kylmäkäsittely on niistä tunnetuimpia. Vasta 80-luvulla virnaperhonen erotettiin viideksi eri lajiksi Euroopassa. Suomessa niistä esiintyy kaksi eri lajia, virnaperhonen (Leptidea sinapis) ja tummavirnaperhonen (L. juvernica). Ulkonäön perusteella tarkka lajimäärittely on epävarmaa, mutta joitakin eroja kyllä löytyy. Lentotavat eroavat toisistaan: virnaperhonen lepattelee, kun taas tummavirnalla lento on ”jämäkämpää.” Tummavirnaperhosella on siipien alapeitteen väri ”kehnäisen kellertävä.” Tuntosarvien nuijapäät ovat mustat ja kärki kirkkaan punaruskea.
Virnaperhostoukkien ravintona ovat niittynätkelmä ja virnat, joita kyllä maassamme riittää. Toukat ovat vihreitä ja talvehtivat kotelona, joista kuoriutuu toukokuun alusta alkaen imagoja, lentäviä perhosia. Vaikka perhonen ei väreillä koreile, on sen olemus unenomaisen herkkä, kuten kuvastakin voi hyvin päätellä kurjenpolven kukinnolla.
Virnaperhosten erottaminen toisistaan on asiantuntijahommia. Se tehdään parhaiten genitaalien ja fallosten yhteensopivuuden kautta. Näin lajit eivät pääse risteytymään keskenään. Ilmiö on lajiutumista, uusien lajien syntymistä darvinilaisittain.
Teksti ja kuva: Markku Piipponen
