Vuosaaren luonto -palstalla tutustutaan Vuosaaren luontoon.
Saarnen lehdet muistuttavat pihlajan lehtiä, mutta ovat kookkaampia. Kuvassa vielä nuori saarni, jolla on vähän lehdyköitä.
Saarnet (Excelsior fraxinus) ovat melko harvinaisia luonnonvaraisena Helsingissä. Kuitenkin Niinisaarentien ali kulkevan Mustavuoresta tulevan puron vieressä niitä on useita yksilöitä. Sinänsä ihme, koska lähimailla ei näy lainkaan saarneja. Enkä usko, että niitä olisi istutettukaan siihen. Paikka on tosin otollinen saarnille ja kynäjalavalle, joita myös alueella esiintyy. Lähellä rivitalon pihassa on tosin yksi istutusperäinen kynäjalava.
Puron ajoittainen tulviminen luo erinomaiset olosuhteet joillekin vaateliaille kasveille. Ei kaikkia puroja tarvitse ”perata”. Korentokannat ovat myös alueen ”rikkaus”. Lehtosaarni vaatii paitsi emäksistä maaperää, myös paljon valoa.
Puun lehdestämisaika on lyhyin Suomessa, kesäkuun alusta syyskuulle. Kasvu on nopeaa nuorena, jopa metrin vuodessa. Saarnien lähietäisyydellä voisi tehdä myös hakkuita, jolloin turvattaisiin valontarve. Porvarinlahden eteläpuolella on noin satavuotias saarni. Liekö paikalla ollut myös talo, koska niittyjä ainakin on.
Jääkauden jälkeisenä lämpökautena saarneja esiintyi Hämettä myöten ja valkopyökkiä Ahvenanmaalla. Monet vaateliaat puulajit ovat kärsineet viljapeltojen muokkaamisesta, koska maan ajateltiin olevan kyllin ravinnepitoista viljan viljelyyn. Ja tulihan sitten ”sellukausikin”, jolloin kaikki oli vain mäntyä ja kuusta.
Mustavuoressa on paljon ennen niin yleisiä pensaita ja puulajeja: kuusamia, paatsamia ja pähkinäpensaita. Saarnien puuaines on erittäin kovaa, joten sitä on käytetty paljon kotitaloustarpeisiin. Nykyisin saarnien käyttö on painottunut urheiluvälineisiin, kuten esimerkiksi jääkiekkomailoihin.
Istutettuna saarni menestyy Etelä-Lappia myöten. Vuorijalava näyttää levinneen istutuksista keskustassa jokaiseen vapaana olevaan kiven- ja asfaltinkoloon saakka.
Muinaisissa germaaniuskonnoissa saarni oli ”elämänpuu”, jota tarvitsivat niin ihmiset kuin jumalatkin. Ei saarni ihan taivaisiin kasva, mutta korkealle kumminkin, yli 30 metriin.
Voisimme hyvin ”suojella” kotimaisia lajeja tehokkaammin, usein ovat taloudelliset syyt olleet esteenä.
Markku Piipponen
